perjantai 18. maaliskuuta 2011

Nousuja ja laskuja

Kulunut viikko meni kaksijakoisesti; sunnuntaina ajettiin seuran porukalla reipasvauhtinen, paljon nousuja sisältävä Penttilän lenkki (n.77km).

Jalka oli hyvässä kunnossa ja meno maistui. Sydäntalvella tehty työ näkyi tekemisessä. Reissun jälkeen tuli hirveä hinku päästä ajamaan maantiepyörällä ja kesäkelissä! Maanantaina vuorossa oli seuran talkoot, paikallisen Prisman katosten lumen pudotuksen merkeissä. Reilu 3h ja 12 miestä sai hommat tehtyä hienosti. Yläkroppa sai mukavaa treeniä ja samalla sai touhuta tuttujen kanssa. Tiistain spinningvuoro peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia, harmi juttu. Kevään myötä äijät eivät ilmeisesti malta tulla ajamaan ajamaan sisälle, mikä on toki ymmärrettävääkin. Hiihtopitäjässä keväthanget vievät miehiä...minulle spinninki on tarjonnut mahdollisuuden kovatehoiseen treeniin. Mikäli miesten vuoroille ei ole enää kävijöitä, täytynee siirtyä muille vuoroille ajamaan. Seuran vuoro on toki lauantaisin, että ihan ilman ei tarvitse jäädä. Voihan sitä toki tehdä ulkonakin kovia treenejä, tosin sisällä saan aina parhaimmat tehot irti. Niinpä lähdimme tiistai-iltana seurakaverin kanssa ajamaan ulos, tosin kiristyvä pakkanen (lähes -15 astetta kovimmillaan) sai ajolenkin rauhallisemmaksi kuin alunperin suunniteltiin.

Loppuviikko menikin sitten tämän jälkeen kirjaimellisesti plörinäksi. Tiistaiyönä iski vatsatauti ja mies oli heikossa hapessa keskiviikkoon asti. Tosin akuutti tauti meni äkkiä ohi. Olo oli vain todella heikko, kun syödä ei oikein pystynyt ja nukkumisetkin olivat mitä olivat. Torstaikin meni vielä huilatessa ja pikkuhiljaa tankatessa energiaa sisään.



Jälkikäteen ajateltuna viimeinen puoli vuotta onkin mennyt terveenä. Flunssakaan ei ole päässyt iskemään. Vatsatauti iski viikolla, joka muutenkin oli tarkoitus pitää rauhallisempana treenien suhteen. Edellisviikolla tuli kolme kovaa tehotreeniä spinningissä ja sen päälle lumitöitä n.6h sekä pari pitkää lenkkiä. Jos piti sairastua, niin nyt oli hyvä sauma sille.

Levättäväkin on ja diabeetikkona sairastumiset pitää ottaa hieman tarkemmin vielä kuin ns. muutoin terveillä. Sokeriarvot pyrkivät nousemaan erilaisten tautien takia, niin kävi minullakin. Piti vain jaksaa mitata sokeria riittävän usein ja annostella insuliinia reilummin. Jos sokerit pääsevät nousemaan liian ylös pitkäksi aikaa vereen muodostuu ketoaineita. Jos ja kun insuliinia on liian vähän elimistössä, sokeri ei "pala" soluissa. Tällöin tarvittava energia otetaan rasvoista. Joku voi ajatella että no sehän on kait hyvä asia? Ei ole, koska juuri rasvojen käyttö muodostaa vereen ketoaineita hapantaen sitä, mikä on erittäin haitallista elimistölle. Sokerien saaminen tasapainoon jouduttaa myös toipumista itse taudista.

Onneksi tauti oli pikainen vierailija ja nyt on vointi ok. Huomenna pääsee ajamaan aiemmin mainittua spinninkiä ja sunnuntaina on tarkoitus ajaa taas pitkä lenkki. Kyllä tämä taas tästä suttaantuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti