torstai 10. maaliskuuta 2011

Kapusta

Kuusamon ydinkeskustasta n.6,5km koilliseen sijaitsee Mäkelän kylä, Saapunkijärven reunamilla. Saapungin tien risteyksestä (ns. Mäkelän montusta) lähtee nousu, jonka kokonaismitta on pari kilometriä. Nousumetrejä tulee arviolta 70-80m Mäkelän montusta Kapustavaaraa reunustavan Vuotungintien (tie 8690) korkeimmalle kohdalle.



Nousu jakautuu kahteen osaan; ensimmäinen pätkä on n.900m, jonka jälkeen tulee tasanne ja lyhyt laskupätkä Kärpänkyläntien kohdalla (tie 8670). Sitten tie lähtee nousemaan kohti Kapustavaaraa, puolessa välissä kiristyen reilusti Rytiharjun kohdalla, sitten hieman tasaantuen ja loppuun taas nousten yhteensä reilun kilometrin verran. Erinomainen pätkä mäkiharjoitteluun. Noin satametriä lännempänä kulkee hiekkatie Heinolanvaarasta Kapustavaaraan ja sieltä löytyy vielä kovempi nousu, mutta se on lumettoman ajan reitti se.

Ajoin tämän nousun ensimmäisen kerran elämässäni pyörällä kesällä -09 ja fiilis oli järkyttävä. Rytiharjun kynnyksellä tuntui siltä, että takaraivo räjähtäisi millä hetkellä hyvänsä. Sohvaperuna oli shokissa. Pyöränä napavaihteinen hybridipyörä, joka painoi 15-16kg. Masokismia siis puhtaimmillaan! Tuosta keikasta on jäänyt mieleen mieleen ajatus "tätäkö tämä nyt sitten on??". Sitäkin, toki onneksi paljon muutakin. Mutta välillä täytyy ponnistella kehittyäkseen. Samainen mäki sisältyi muuten -09 SM-kisojen maantiereitille, tarjoten oikeastaan ainoan mäkipätkän ko. kisassa. Se vain, että reitti piti kiertää 9 kertaa, joten lukuunottamatta terävintä kärkeä muille siinä oli varmasti riittävästi könyämistä.

Ensikokeilujen jälkeen olen sitkeästi palannut tälle meikäläisen "Alp De Huezille" ja pikkuhiljaa yrittänyt kaivaa esille todella syvällä piilossa lymyilevää mäkikauristani. Nousun ensimmäinen osa on todella hyvä siinä mielessä, että nousukulma on suhteellisen loiva. Tämä tarjoaa hyvän tilaisuuden ajaa mäkeä ylös erilaisilla tekniikoilla. Pyörittäen pienemmällä välityksellä tai sitten isompaa tuumaa tarjoten. Satulasta ja putkelta. Loppua kohden kiristyen. Täysillä. Nousun toinen osuus tarjoaa sitten jyrkkää nousukulmaa, jossa saa kunnon kehittyessä hakea itselleen parasta tapaa nousta kovempia mäkiä. Tämän hetken kunto ei anna myöden muuhun kuin ylös selviämisen taktiikkaan, mutta nousukulman helpottaessa pystyy nykyään lisäämän vauhtia loppua kohden kiristyen.

Toissapäivänä ajoin 29" GF Hifilläni mäkeä ylös 4 kertaa, nousujen kestäessä 6min20s - 6min50s. Alas laskiessa palautusta reilu 5min. Olisin ajanut useammankin kerran, mutta piti lähteä vielä spinninkiin niin piti säästellä paukkuja...kehitystä on siis tapahtunut kun keskisykkeet pysyivät 150-155rpm lukemissa, mikä on minulle sellaista pk alueen ylärajan sykettä. Voi kunpa pääsisi pian ajamaan maantiepyörällä samaa treeniä...miltähän silloin tuntuu?

2 kommenttia:

  1. Pitääpä tulla kesällä ajamaan tuo mäki, mikäli lomareissulla vaan Kuusamon suuntaan tullaan. Viime syksynä siellä käytiin, mutta silloin ajamiset rajoittui lähinnä Rukan seudulle. Onkos tämä Kapustavaara, muuten sillä merkityllä maastoreitillä, joka lähtee sieltä Tropiikin takaa? Se on tullut muutama vuosi sitten kierrettyä ja tuo nimi vaan kuulostaa jostain tutulta.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se on. Tropiikin reitin ensimmäinen osuus päättyy Nissinvaaraan, josta pitää ajaa viitisen km maantietä Heinolanvaaraa kohti. Ennen Heinolanvaaran nousua tien oikeasta reunasta lähtee polku kohti Kapustavaaraa. Kuten kirjoitinkin tekstiin, tämä nousu on itseasiassa kovempi kuin tuo maantienousu, ainakin minun mielestä. Tervetuloa ajamaan ja hihkaise ihmeessä kun olet paikalla niin ajoseuraakin järjestyy. Ja muutama polku, jota ei virallisesti ole merkitty. Yhteyden saat kätevimmin fillarifoorumin kautta!

    VastaaPoista