maanantai 10. tammikuuta 2011

Superhyvä

Viisi vuotta sitten kykenin kävelemään 50m kerrallaan.

Neljä vuotta sitten jatkoin kävelyä ja aloitin kävelemään sukset jalassa 50m kerrallaan.

Kolme vuotta sitten jatkoin kävelyä, hiihdin auttavasti ja pyöräilin 5km kerrallaan.

Kaksi vuotta sitten jatkoin kävelyä, hiihdin 200km ja pyöräilin 500km.

Vuosi sitten jatkoin kävelyä, hiihdin 400km ja pyöräilin 3750km.



Viime vuosi oli superhyvä minulle!
.
.
.
Näin se on todettava nyt, kun uusi vuosi on startannut ja viimevuoden tekemisiä on tullut käytyä läpi ajan kanssa. Varsin palkitsevaa siinäkin mielessä, että tein todella paljon töitä sen onnistumisen eteen.

Joku voisi sanoa, että uhrasin asioita jollain tapaa, mutta itse en koe tilannetta niin. Mitä uhraamista se on, jos saa ja pystyy tekemään haluamiansa asioita niistä nauttien? Mistä se on pois...? Ihmisen olisi syytä ymmärtää, että päiviänsä on turha jättää hyödyntämättä niiden määrän ollessa kuitenkin varsin rajallinen. Tekemättömyydelläkin on toki paikkansa. Sekin voi olla suorastaan luksusta..

Harjoitustunteja kertyi 574h jakaantuen seuraavasti:

pyöräilyä 235h 20min, 5679 km, 109 krt

kävelyä 157h 35min, 507 km, 57 krt
sisäpyöräilyä 79h 33min, 94 krt
maastopyöräilyä 56h 39min, 783 km, 30 krt
lumitöitä 39h 52min, 26 krt
hiihto 5h 3min, 39km, 3 krt

Koskaan en ole ollut niin hyvässä kunnossa, kuin olin marras-joulukuun taiteessa. Upea tunne. Syksyn maastopyöräilyjen jälkeen pidin hieman taukoa ja aloin hakea jalkojani ajorullien päällä. Kunto tuli esiin viikossa ja siitä sain nauttia muutaman viikon ajan täysin siemauksin. Spinninkisalilla tuntui, että mikään ei ole liikaa ja kaiken voi tehdä juuri niin kovaa kuin haluaa. Mieletöntä.

Terävin huippu katosi kuitenkin äkkiä; olisiko henkinen puoli alkanut kuormittumaan joulua lähestyttäessä? Mieli kaipasi jo rennompaa jaksoa? Pitkään jatkuneiden tasaisen kovien pakkasten takia pitkät ja rauhalliset lenkit jäivät tekemättä. Kynttilä paloi äkkiä molemmista päistä. Joten rauhoitinkin menoa vuoden loppua kohden selvästi ja lepäsin reilusti enemmän kuin aiemmin.

Tammikuu on kohta puolessa välissä. Takana on monta harjoitusta sekä ensimmäinen todellinen pitkä lenkki talvikelissä. Eilen ajoimme ystävien kanssa reilut 4h (+35min tauot päälle) ja 73km, auraamattomien teiden tehdessä ajamisesta hivenen haasteellista. Mutta enpä valittanut, kerrankin pakkanen oli -10 ja alle, joten keli tuntui suorastaan lauhalta. Lunta satoi lähes koko ajan, nyt se normaalitalvi tulee sitten kerralla meillekin...

Toivotaan kaikkea hyvää tästä eteenkin päin. Edetään päivä kerrallaan. Tavoitteita pitää olla ja itsellä ne ovat ensi kesässä. Siitä ehkä myöhemmin lisää...

2 kommenttia:

  1. Erittäin nousujohteisia vuosia, toivottavasti sama trendi jatkuu myös tulevaisuudessa - vaikkakaan määrät ei voi prosentuaalisesti yhtä paljon nousta, mutta pois pudotettavia sekunteja, sadasosia ja kerättäviä kilometrejä on vielä onneksi jäljellä.

    VastaaPoista
  2. Luulen niin, että määrä muuttuu jatkossa entistä enemmän vaihtelevaksi ja harkituksi sisällöksi. Kilometrit eivät ole pääasia vaan mielekäs tekeminen ja kehittyminen.

    VastaaPoista