torstai 27. tammikuuta 2011

Erivapauksia

Elämäsi on kiinni hormonista, joka säätelee kroppasi sokeriaineenvaihduntaa. Aminohappoketju, joka pitää maksasi kurissa, lihaksesi toiminnassa, aivosi surraamassa, sinut hengittämässä. 




Voit olla mitä todennäköisimmin varsin tyytyväinen: haimassasi majailevat beetasolut tuottavat insuliinia, jotka kulkeutuvat maksaasi. Eli jokapäiväiselle treffipaikalle. Ellei tämä "deitti" saapuisi ajallaan, maksa puskisi täysin vailla holttia sokeria verenkiertoon. Insuliini toimii myös taksikuskina sokerille ja kyyditsee sitä lihas- ja rasvasoluihin, sokeritasapainon pysyessä kontrollissa. Vaihtelut ovat korkeintaan muutamia milllimooleja litrassa. Niinpä tunnet koholla olevan sokerin esim. väsymyksenä tai hivenen alhaalla olevan sokerin esim. keskittymiskyvyn puutteena.

Kuulun siihen noin 40 000 suomalaisen joukkoon, joilla eräänä päivänä haiman beetasolut tuhoutuivat syystä tai toisesta ja insuliinin tuotanto lakkasi vähitellen kokonaan. Sokeriarvot kohosivat ja kohosivat, kohosivat ja kohosivat, kohosivat ja kohosivat...kunnes oltiin melkoisen ylimakeassa tilassa. 

Väsytti, janotti, kusetti ja olo oli huono. Paino tippui silmissä. Riittävän makeaksi kun olisi menty, happomyrkytystila olisi vienyt tajuttomaksi ja lopulta koomaan. Onneksi ei menty niin pitkälle, vaikka arvot olivatkin viisinkertaiset normaaliin tasoon verrattuna.

Mikä avuksì?

Ulkoisesti annosteltava insuliini, ruokapuolen uudistaminen ja rytmittäminen sekä liikunta. Karua, mutta totta eikä muuta vaihtoehtoa ollut. Näillä eväin mennään tänäkin päivänä. Insuliinikynän sylinteri painuu pohjaan n.7 kertaa päivässä. Vatsanahka kiittää; olo on välillä kuin siivilällä. Insuliinin määrä pitäisi osata arvioida itse syötyjen hiilihydraattien perusteella. Sen lisäksi pitäisi osata ottaa huomioon liikunnan vaikutus. Tai sairastamasi flunssan sokeriarvoja kohottava vaikutus. Puhumattakaan vakavemmista sairauksista tai niiden hoitoon määrätyistä lääkkeistä. Stressi nostaa verensokeria hyvinkin nopeasti.

Karu tosiasia on se, että jos verensokeri laskee liian alas esim. liiallisen insuliiniannostelun johdosta (syötävän hiilihydraatin määrä tulee arvioitua väärin, liikunnan vaikutusta ei tule huomioiduksi oikein yms.) seurauksena on pahimmillaan sokkitila. Aivot eivät saa loppupeleissä happea ja...no, jossain on ääripää näissäkin asioissa.

Sen verran saat armoa, että ikäänkuin ennakkovaroituksena kroppasi alkaa vapisemaan, naama on kalpeana, hiki valuu kuin saunassa, hermot palavat nanosekunnissa, ajatus pätkii, et ymmärrä välttämättä mitä olet tekemässä, puheesi voi olla epämääräistä...sen sellaista muuta mukavaa, josta varsinkin lähimmäisesi saavat nauttia halusivatpa eli eivät.

Toivonmukaan älyät oireet tunnistettuasi syödä jotain sokeripitoista evästä ja toivoen olosi paranevan pian. Yleensä syntyy vastareaktio ja sokeriarvo nousee "korjaamisen" johdosta liian ylös...miellyttävää, eikö? Eivätkä kaikki edes tunne näitä alhaisen sokerin tuntemuksia.

Jep jep.

Tässä yhtälössä kestävyysliikunta ja -urheilu on paketti, jossa riittää haasteita. Joillakin se ei kertakaikkiaan edes onnistu, kropan toimiessa hätäisesti tasapainotilasta vain haaveillen. Voimaharjoittelu ehkä toimii heilläkin. Kasvava lihasmassa parantaa lihasten insiliiniherkkyttä, alentaa verenpainetta ja lisää glukoosivarastojen kokoa = aikaa myöden syntyy eväät parempaan tasapainoon.

Kohdallani homma on toiminut, kun olen malttanut opetella kroppani toimintaa riittävän pienin askelin. Enpä ole silti jäänyt liian korkeiden tai matalien arvojen iloista paitsi. Olen pyöriskellyt mm. Prisman hevi-osastolla älyämättä missä olen ja mitä minun pitäisi tehdä. Älli on sen verran vielä pelannut, että kaivoin sirpiripakettia (glukoosia) suuhun. Sitä en muista menikö sekin kuorineen...joten, jos näet kaupassa jonkun syövän hermostuneen näköisenä jotakin, voi kyseessä olla diabeetikko alhaisten sokeritasojen kourissa. Jos diabeetikko makaa tajuttomana, eikä reagoi soita 112. Sen jälkeen tutki hänen taskut olisiko sielä jotain sokeripitoista ainetta. Jos on niin älä tunge sitä tiedottoman suuhun tukehtumisvaaran vuoksi. Sokeri imeytyy huulien ja ikenien kautta nopeasti, joten hiero niihin vaikka suklaata sormesi päällä.


Tähän päivään:
Lähetin pyöräiyunionille erivapaushakemuksen insuliinien käyttöä varten. Jaa miksikö? Jos meinaan ajaa ensikaudella lappu rinnassa arvokisoissa, voin joutua dopingtestiin. Mitä sitten? No sitä sitten, että insuliinit ovat kiellettyjen aineiden listalla. Miksi?

No siksi, että joskus urheiluhistorian saatossa jotkut älykääpiöt ovat hoksanneet piikittää ns. terveinä ihmisinä itseensä insuliinia, jotta ovat saaneet lihakset kasvamaan isommiksi ja sitä kautta saaneet em. kuvaamiani hyötyä muihin verrattuna. Sairasta! Kertakaikkisen älytöntä ja käsittämätöntä touhua, johon vain ihmiseksikin kutsuttava apina kykenee.

Sen takia joudun anomaan erivapautta aineelle, jota tarvitsen joka päivä pysyäkseni hengissä. Siis myös kilpaillessani pyöräkisoissa - kuolleena kun sitä hommaa on melkoisen huono toteuttaa. Joskus sitä ihmettelee toisenkin kerran. Ei ehkä pitäisi, säästäisi itseänsä. Onhan tässä nähty sekin, että riittävän sairas apina voi tappaa puolustuskyvyttömiä lajikumppaneitaan piikittämällä heihin insuliinia. Maailma osaa olla sairas, mutta onneksi se ei ole vielä läpimätä.

Tukea tarvitaan, joka päivä. Niin arkipäivän selviämisessä kuin isommissakin haasteissa. Onneksi niitä hyviä päiviä on voittopuolisesti enemmän kuin huonoja. Toivotaan, että samoin jatkuu tulevaisuudessakin.

Nimim. "Siivilä-Siili"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti