sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Tapanin päivän kuvasatoa

Tapanin päivän ajelu pyöräillen jäi vain haaveeksi, kun pakkanen paukkui -25°C -asteessa. Niinpä lähdin ajelulle autollani, ajatuksena vangita joitakin otoksia niukan valon vallitessa. Tällaisia tarttui matkaan...



















perjantai 17. joulukuuta 2010

Sinisen hetken metsästys

Sininen hetki, tuo kaamoksen upea elementti, joka vangitsee sisäänsä ja kietoo ympärillensä...







torstai 16. joulukuuta 2010

Giro di Olohuone vai kenties Tour of Pannuhuone?



Pakkaskauden jatkuessa pyöräilijä jatkaa sisätreenejään illasta toiseen. Ulkona kehtaa korkeintaan kävellä, mikä tosin toimii erittäin hyvin palauttavana tekemisenä koville harjoituksille. Korvien väli on kuitenkin koetuksella tällä hetkellä, kun ukko jyystää ties kuinka monetta Giro di Olohuonettaan. Mistä taikoa henkistä energiaa, että se fyysinenkin puoli luonnistuu?

Musiikista. Korkealta ja kovaa. Vaihtelevasti. Se toimii aina, musiikin universaali mielihyvää tuottava ominaisuus ei katoa koskaan, never ever. Jos telkkarin tai elokuvan tuijottaminen alkaa tuntua tylsätä ergo- tai rullasetin aikana, loihdi eetteriin musaa. Mikäli ympäristö ei häiriinny, niin luukuta telkkarin kautta jotain musa-dvd:tä ja anna palaa. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, niin koosta mp3:lle soittolistoja ja aja rytmin mukaan napit korvilla. Toimii takuulla.

Ajovarusteista. Osta uudet ajohanskat (jos käytät niitä sisällä siis, itse käytän kyllä...), tai hommaa uusi ajopaita. Sisäkauden alussa voisi aivan hyvin päivittää maantieajokengät upouusiin. Samalla kengille tulee tehtyä sisäänajo takuulla riittävällä pieteetillä kesää varten.

Pyörää päivittämällä. Vaihda tankonauha johonkin värikkääseen, sellaiseen millä et mahdollisesti kehtaa ulkona ajaa häveliäisyys-syistä. Ainaisen valkoisen tai mustan sijaan kokeile vaikka oranssia tai pinkkiä (no tiedä tuosta mutta...). Pointtina kuitenkin se, että valitse kerrankin toisin. Jos satula ei miellytä aivan täydellisesti, niin sisäajokaudella on helppo kokeilla eri vaihtoehtoja. Tai päivitä kiekot uusiin, talviaikana hinnatkin ovat edullisemmat kuin kuumimman sesongin aikana. Ja jos mikään muu ei auta, niin osta uusi pyörä :)

Mene spinning-tunnille. Hyvässä seurassa on aina mukava ajaa. Porukka kannustaa, saa tekemään enemmän kuin yksin tekisit. Vaihtelevat ohjelmat pitävät sinut virkeänä. Kehityt ajajana paremmin, kuin aina samalla tavalla ajaen.

Ja kuten sanottua, mene välillä ulos kävelylle. Jos pakkaset estävät ajamisen tai hiihtämisen, niin kävely onnistuu. Hommaa lumikengät ja lähde metsään niille tutuille maastopoluille, mitä muutoin ajat pyörälläsi. Tai mene ihan uusille urille, missä et muuten kävisi. Jos haluat lisähaasteita, niin jätä lumikengät pois ja lähde tarpomaan umpihankeen. Toimii takuulla ja ei tule kylmä.

Eikä se lepokaan ole haitallista, päinvastoin! Tunnustele fiiliksiä, miltä tänään tuntuu? Joskus voi olla ihan hyödyllistä skipata treeni, ottaa lungisti ja tehdä ihan muita asoita.



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Life is Good?

Juuh, iso vaalee tuli, näki ja otti välittömästi niskalenkin uudesta omistajastaan. Nappuloita oli kuin formulan ratissa ja valoja kuin hedelmäpelissä. Joutui lukemaan jopa ohjekirjan, ennenkuin uskalsi kokeilla masiinan toimivuutta! Toimihan se, hiljanen on ainakin. No, se siitä. Toivottavasti pysyy uskollisena vuosia, eikä ala juonimaan niinkuin entinen.

Joulu lähenee ja enää ei ole kuin muutama viikko vuotta jäljellä. Mikä vuosi se onkaan ollut! Ei voi kauheasti valittaa, ainakaan harrastuspuolen suhteen. Oma treenaaminen on tuottanut hyviä tuloksia, vaikka itse olen ollutkin sekä valmentaja että treenaaja. Viikko-ohjemiin tuli rakennettua vaihtelevuutta ja rytmiä, joka taisi olla se oikea tie keski-ikäistyvän liikkujan kehittymisen kannalta.

Lepoa saa varata sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Ei totaalista löhämistä (no sitäkin välillä), mutta huoltavaa lepoa. Joka voi tarkoittaa myös rauhallista kävelylenkkiä tai palauttavaa rulla-ajoa. Eli lepoa määrästä tai tehosta. Myös lihashuoltoon ja ravintoon on syytä kiinnittää huomiota; huoltavaa venyttelyä, jalkojen rasvausta (suosittelen ei-diabeetikoillekin), hierontaa ja kylmähoitoa sekä monipuolista evästä.

Käväisin myös kehonkoostumusmittauksessa (edellisen kerran vuosi sitten) ja tulokset olivat mielenkiintoisia ja rohkaisevia. Paino oli pudonnut viisi kiloa ja täysin rasvoista. Lihasmassa oli ennallaan, tosin siinäkin oli tapahtunut suotuisaa kehitystä jalkojen suhteen. Ennenkaikkea jalkojen lihastasapaino oli parantunut (vasemman jalan lihasmassa oli ennen suurempi kuin oikean). Nesteet, pehmytkudosmassa yms. olivat lähes identtiset vuoden takaiseen. Mikä parasta, tuo rasvojen pudotus oli tapahtunut mitä suurimmassa määrin viskeraalirasvan määrästä, eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli vähentynyt reilusti. Viisaammat sanovat, että tällä on suoria vaikutuksia terveydentilaan. No, toivottavasti minun kohdalla se tarkoittaa sitä, että nykyinen vikalista ei ainakaan lisäänny tulevaisuudessa.

Yhtäkaikki, viitisen vuotta kestänyt elämänmuutosprojekti on hyvällä mallilla. Tuloksia näyttää tulevan, kun jaksaa olla pitkäjänteinen eikä havittele kuuta taivaalta. Ainakaan heti :) Pienet muutokset pitkällä aikavälillä tuovat pysyvyyttä ja korvien välikin jaksaa hyvin. Minun kohdalla täysraittius toimii mukavasti, vapauttaa energiaa olennaiseen ja pitää fiiliksen positiivisena. Herkutkin ovat sallittuja aika-ajoin. Eikä kannata miettiä sitä, mitä on jättänyt tekemättä tai haikailla liikaa menneisiin. Minä elän tässä ja nyt, kun huomisesta en kuitenkaan voi olla täysin varma. Aina se ei ole helppoa, mutta tarviiko sen ollakkaan? Hyvät jutut pyyhkivät tusinan huonoja mennen tullen ja palatessa.

Kannattaa tehdä niitä juttuja, mitä oikeasti itse haluaa. Siinä suhteessa itsekkyys kunniaan!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Iso vaalee

Eilen se tapahtui, uskollisesta tuli exä aivan yhtäkkiä. Vaikka niin hyvänä sitä kaikki nämä vuodet pidin, tarjosin lähes päivittäin uutta tekemistä, oikeita lämpötiloja, puhdasta vettä ja viimeisen päälle aineita. Se otti herkästi kierrosta, melkoinen äkäpussi taisi olla..? Juoppo kylläkin ja kaupan päälle syljeskeli ääneekkäästi, kiittämätöntä meininkiä!

Mutta minkäs teet, se vain meni sekaisin. Yhtäkkiä ei vain osannut enää mitään, muuta kuin täyttyä täyttymistään...


Joten, tilasin tänään uuden kumppanin! Oi pojat, nyt se vasta tuleekin temperamenttinen tapaus! On kuulkaa oikein äkkipikainen yksilö, pikahoidot onnistuu tuosta vaan. Eikä ole niin juoppokaan kuin entinen. Ja on kirkkaat luukut, puhtaat röörit ja hiljainenkin se on. Ainakin hiljaisempi kuin entinen! Vähän kallis se kyllä oli, mutta kyllähän uuteen uskolliseen kannattaa jo vähän satsatakin!

Kun vain jaksaisi nyt odottaa kärsivällisesti, että saan Ison vaaleen kotiin!












keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Up and down

Tässä yksi kuvaus eilisestä päänsärystä sokerien suhteen ja tietenkin ennen illan treeniä.





Aamu ja päivä menivät ihan normaalien kuvioiden merkeissä, söin kuten tavallista lounaan ennen puolta päivää, käytin koiran lenkillä ja touhuilin ihan perusjuttuja. Sokeritasot pyörivät hyvissä peruslukemissa, eikä olotilassa ollut mitään epänormaalia. Iltapäivästä aloin jo henkisesti virittäytymään illan treeniä ajatellen, mietiskellen lähinnä sitä, että ottaisin tällä kertaa rauhallisemmin riippumatta tarjolla olevasta ohjelmasta. Torstaina olisi kuitenkin tarjolla kova sisäpyöräilytreeni ja yleensä lauantaina seuran treenissä olisi ihan samaa tasoa tarjolla.

Söin kevyehkösti puoli viiden maita ja annostelin pitkävaikutteisen insuliinin (siis päivän toisen annoksen) sen jälkeen. Ja jatkoin arkisia puuhastelujani...kunnes noin tuntia ennen treenin alkua aloin ihmetellä raskasta oloani? Tajusin, että olin unohtanut annostella ateriainsuliinin kokonaan silloin, kun söin päivällistä. Mittasin sokerit ja lukema oli 15.8 (kun terveen ihmisen arvot ovat n.4-5 yksikköä). No voi perkele kun suoraan sanotaan! Päässä alkoi pyörimään lähteäkkö ollenkaan, lähteä välittämättä korkeasta sokerista vai lähteä ja annostella nyt ateriainsuliinia? Tiedossa oleva treeni voisi laskea arvoja kulutuksensa myötä, mutta toisaalta se voisi myös entisestään jopa nostaakin arvoja, jos insuliinia olisi kertakaikkiaan liian vähän elimistössä. Päätin annostella pari yksikköä ja lähteä treenaamaan...

Spinninki tuntui menevän kohtalaisesti, tosin fiilis oli hieman ympäripyöreä. Ei huvittanut edes yrittää täysillä vaikka toisaalta ei ollut tarkoituskaan. Jotenkin kuitenkin tuntemukset eivät olleet sellaiset kuin olisi toivonut. Mitään ongelmia ei tosin ollut, ajoin tunnin setin läpi ilman mitään hankaluuksia ja sellaisella 80-90% tasolla.

Kotiin lähtiessäni havaitsin kuitenkin alhaisen verensokerin esioireita; hienoista heikotusta. Ei mitään voimakasta kuitenkaan, joten ajelin kotiin ja mittasin taas sokerit: 3.9 Eli se pari yksikköä oli kuitenkin liikaa ja olisi pitänyt jättää sekin ottamatta niin sokeritaso ei olisi päässyt laskemaan noin alas ja fiilis olisi ollut parempi. Olisi pitänyt luottaa pitkäaikaisen insuliinin vaikutukseen (senhän muistin ottaa silloin päivällisen jälkeen ja vaikutus alkoi treenin aikana). Ne hivenen epänormaalit ja haluttomat treenin aikaiset tuntemukset johtuivat laskevasta sokeritasosta..

Ei mitään kummallista tai diabeetikolle poikkeavaa juttua siis, vaan sitä minkä kanssa joka ikinen päivä joudutaan painiskelemaan enempi tai vähempi. Riippumatta siitä, treenaako vai ei, kutooko villasukkaa vai ei, katsooko telkkaria vai ei...you name it.

Mutta te terveen papereilla lukevat, olkaa tyytyväisiä siihen, että teidän haimanne toimii kuten pitää ja kroppanne toimii sielä mikrotasolla kuten pitää. Pitäkää huolta siitä, että se toimii myös niin jatkossakin! Oikeasti tuo edellinen juttu, varaosia kun nykypäivän kehittyneestä lääketieteestä huolimatta ei ihan jokaiseen vaivaan ole saatavilla!