tiistai 30. marraskuuta 2010

Kylmä kuin ryssän helvetissä?

No ei ihan sentään, mutta Marraskuu osoittautui todella kylmäksi keliensä puolesta täällä Kuusamossa ja niinpä treenaukset ovat tapahtuneet pääasiassa sisätiloissa paria sunnuntailenkkiä lukuunottamatta. Elohopea on laskenut useamman viikon ajan -15...-25° asteeseen, joten ulkolenkeille ei ole ollut asiaa.

Kaivoin rullat esille viimetalven jäljiltä heti alkukuusta ja olihan se taas karseata huomata, kuinka syksyn maastopyörällä ajaminen oli vienyt pyörittämisen kokonaan mennessään. Sinänsä rullilla ajaminen tuntui helpolta ja pitihän se testata paidan vaihdot sun muut kuviot, ikäänkuin todistaakseen muka jonkinlaista taitotasoa itselleen...

Jostain olkapään takaa olin kyllä kuulevinani (lienekkö joku pyöräiljäminäni taustapiru?) "pah, keskity sinäkin äijä vaan siihen ajamiseen kädet tangossa, siinä on sulle ihan riittävästi!". Jokatapauksessa rullilla tuli ajettua useampi tunti parin viikon aikana homman pikkuhiljaa petraantuessa ja jalan vertyessä. Ekojen kertojen max.130rpm (ennen armotonta pomppimista) alkoi hinautua ylöspäin ja nyt mennään jossain 170rpm maksimeissa, jonka pystyy vielä hallitsemaan. Olennaisempaa on kuitenkin se, että treenit saivat jalat vertymään hyvin ja lihashermotuksen aukeamaan. Pari animal spinniä niiden päälle saivat hymyn suupieliin. Ukko taitaa olla nyt hyvässä kunnossa, sen verta iloisesti kierrokset pyörivät ja kunto kesti hyvin.

Nyt olen käynyt parissa voimatreeniä sisältäneessä spinningissä ja huoltanut sitten päälle rullalla. Putkelta ajaminen tuntuu oikein hyvältä ja sopivilla vastuksilla tuntuu siltä, kuin voisi ajaa vaikka tuntitolkulla menemään. Aika huikea fiilis, jota ei ole kyllä ennen tapahtunut :-o

Täytyy olla vain tarkkana siinä, että pitää tasapainoa yllä tuon voimatreenin ja kevyemmän pyörittelyn kanssa. Jos pakkaset jatkuvat edelleen kovina, ulkona ei pääse ajamaan pitkää ja rauhallista lenkkiä (mulla tarkoittaa 3-4h reissuja). Viimepyhänä ajoinkin 90min rullaa ja ajattelin, että saa olla sitkeä kaveri joka vääntää pitkän 3-4h (tai jopa pidemmän) pk-lenkin sillä tavoin! Pitäisi melkein sekin toteuttaa porukassa, niin pääkoppa jaksaisi paremmin sitä perusjyystöä.

Seuratuken kiemuroita
Seuratyön puolella on kääritty syksyn mittaan hihoja ja pähkäilty sponsoritukien saamisen suhteen erilaisia keinoja. Nykypäivän taloustilanne on muuttanut yritysten suhtautumista tässäkin suhteessa ja enää ei riitä yksipuolinen tukitoiminta. Onneksi voimme huokaista helpotuksesta Cycloksen puitteissa, sillä saimme tukiasiat ratkeamaan sillä tavoin, että toiminnan kivijalka on turvattu tuleviksi vuosiksi eteenpäin. Mutta vaati se meiltäkin uudenlaista sitoutumista tukijoiden suuntaan ja kun aikamme töitä tehtiin, päästiin kuitenkin hyvään ratkaisuun.

Hienoja henkilövalintoja
Kotimaisen pyöräilyn kattojärjestö Suomen Pyöräilyunioni kokoontui viimeviikonloppuna pitämään syysvuosikokoustaan. Kokouksen antimista voit lukea SPU:n sivuilta, mutta nostan esille iloisen uutisen meidän kannalta: Törmäsen Sari, Cycloksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja seura-aktiivi, valittiin SPU:n hallitukseen! Mahtava juttu niin Sarin itsensä kuin suomalaisen pyöräilyn kannalta. Nimittäin hallitus sai jäsenekseen henkilön, jolla on kokemusta ja näkemystä sekä tahtoa olla vaikuttamassa yhteisiin, kaikkia jäsenseuroja koskeviin asioihin. Samalla hän tuo pohjoisen suomen näkökulmaa hallitustyöskentelyyn, mikä on erittäin tärkeä juttu.

Osapäivityksiä
Maantiepyörä sai allensa hivenen entisiä keveämmät kiekot renkaineen. Bontragerin race litet saivat nyt väistyä ja tilalle tulivat Fulcrum 5 Evolution -avokiekot. Ei siis mitään radikaalia parannusta, edelleenkin kyse on peruskiekoista, jotka soveltuvat varmasti kaikenlaiseen ajamiseen. Haaveissa on joskus hankkia kunnolliset kisakiekot, mutta ehkäpä itse pyöräkin pitäisi päivittää siinä vaiheessa kisakireämpään versioon...
Hankin myöskin testattavaksi uuden jakkaran, nimittäin en ole ollut aivan täysin tyytyväinen Selle Italia SLR:ään. Nyt istumalihasten kannattajana on Fizikin Tundra, joka on Selleen verrattuna 100g painavampi ja muodoltaan tasaisempi. Pituuttakin on jokunen milli enemmän, samoin kiskojen ja satulan yläreunan etäisyys on pidempi kuin Sellen penkissä. Katsotaan nyt sitten onko tuokaan vielä se oikea jakkara. Meinaan työtä kannattaa tehdä sopivan löytämiseen, sen jälkeenhän ei tarvitse muuta kuin ajella menemään, vaikka koko loppuikä...

Tosin olen tehnyt nyt syksyn ja talven mittaan päätelmiä, että tuo Trekin 56cm runko on minun mitoille iso. Tai ei se ole liian iso, mutta esim. 55cm voisi olla jetsulleen sopiva. En ole 7500km ajojen jäkeenkään saanut ajoasentoa täysin tyydyttävään kuosiin, mikä kielii edellä mainitusta asiasta. Seuraava testi voisi olla tangon vaihtaminen sellaiseen, jonka reachi on lyhyempi ja droppi matalampi.


tiistai 9. marraskuuta 2010

Jälkiä

Jäätyneen joen lumivaipassa risteilevät jäljet kertovat jonkun otuksen menneen reittejään, välittämättä muusta maailman menosta mitään. Tai ainakaan meidän ihmisten tekemisistä. Penskasta asti olen seuraillut näitä katseellani, mietiskellen mikähän tuossakin on kulkenut ja minnehän se on mennyt? Onko kyseessä ollut yöllinen kulkija vai joku päiväsaikaan liikkuva tapaus? Onko kyseessä jokin "vakiopolku" vai satunnainen reitti? Mihin jälki johtaa ja mitä sen varrelta löytyykään?



Lieneeköhän maastopyöräilyssä näin vanhemmalla iällä kyse ihan samasta asiasta? Tällä kertaa lisähauskuutta asiaan tuo vain se, että pääsee itse ajamaan jälkiä pitkin. Joko niitä olemassaolevia, keskittyen tuttujen reittien koluamiseen, ajamiseen ja siihen liittyviin juttuihin. Tai toisaalta voi ajaa ihan uusia reittejä, seuraillen luonnon omia ajokelpoisia muodostumia. Samalla jättää itsekin jonkinlaista jälkeä kulkemisestaan; joko renkaan jälkiä olemassaolevalle uralle tai sitten tekee ajaessaan uutta jälkeä "neitseelliseen" maastoon. Jälkimmäisessä tapauksessa toivottavasti harkiten missä ajaa ja miten, ettei turhaan aiheuta ärtymystä tai suuttumusta ajotavoillaan.

Mutta itse asia, maastopyöräily taitaa osittain juontua näistä vanhoista muistijäljistä; luontoon ilmestynyt jälkivana herätti aina kiinnostuksen kulkijaansa kohtaan ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Samalla tavalla uusi, tuntematon reitti tai ajoura kiihdyttää mieltä, saa adrenaliinin virtaamaan ja aistit valppaaksi: katse seuraa ympäristöä, kuulostelet ääniä, haistelet luonnon tuoksuja.




















Eikä aikaakaan kun huomaat ajaneesi tunnin pari ilman erityistä ajantajua. Olet käynyt sellaisissa paikoissa, joissa et muuten ehkä tulisi käyneeksi. Saat kokea lähiympäristösi luontoa eri vuodenaikoina tavalla, joka oli luonnollisempaa vanhemmille sukupolville, jotka kulkivat aktiivisesti maastossa marjastaen, metsästäen ja kalastaen. Tutustut asuinseutuusi erilaisella tavalla, näkökulman ollessa aivan toisenlainen, kuin taajaman katujen keskeltä. Kyseessä on nykypäivän yksi sovellutus entisaikojen ikiaikaisesta eränkäynnistä.

Kannattaa seurailla jälkiä, ties mihin ne johtavatkaan..

torstai 4. marraskuuta 2010

Kuka sammutti valot?

Kaamos alkaa painamaan päälle pikkuhiljaa, varsinkin kun talvi antaa odottaa vielä tulemistaan. Lunta on toki ollut maassa jo moneenkin otteeseen, mutta suojasäät ovat ne samaa rataa sulattaneet. Päivä vain lyhenee lyhenemistään, joten käsillä ovat vuoden pimeimmät ajat.

Mutta ei se tarkoita sitä, että tässä vaivuttaisiin johonkin synkistelyyn tai masennukseen. Päinvastoin, nyt on hyvä aika treenailla esim. sisäpyöräilyn merkeissä spinninkisalilla tai kotona rullalla. Spinninkiä on tullutkin ajettua kuukauden päivät ja hyvältä on maistunut. Ohjelmassa on ollut paljon voimapolkemista, mikä on erinomainen juttu tässä vaiheessa vuotta. Kokeilin myös ajaa rullaa viikko sitten ja hienostihan se sujui - oikeastaan paremmin kuin viimetalvena? Mistäköhän sekin johtuu...ajelin tunnin satsin huomaten kuitenkin, että syksyn noin 800km maastopyöräajelut ovat vieneet pyörityksen jonnekin pusikon siimekseen...olipahan surkeata pyöritystä! Mutta eipä sitä oikeastaan muuta odottanutkaan em. syystä johtuen. Pitihän se kokeilla luonnistuisiko se paidan päältä otto ja takaisin laitto nyt kun tuntui homma luonnistuvan muutoinkin paremmin...onnistuihan se! Eli nyt kait virallisesti voi sanoa osaavansa ajaa rullilla? :)

Maastopuolelta sen verran, että koko syksy on ollut mielekästä treenaamista sen myötä. Paljon on tullut ajettua ja toivon mukaan myös opittua. Hifin hallinta on ainakin parantunut huomattavasti ja onhan sen huomannut tuolla näreikössäkin ajaessa...ainoastaan erilaiset dropit tuntuvat vielä haastavilta, niitä pitäsi tietysti vain harjoitella erikseen. Tuntuu vain siltä, että 29eri on niin korkealla painopisteensä kanssa, että OTB uhkaa välittömästi - varsinkin kun ei ole hissitolppaa ja hanuri jarraa satulaan vielä kun pitäisi kurotella jo takapyörän päällä...

Yksi talvikelin lenkkikin tuli ajettua sellaisessa loskan / auraamattoman nuoskalumen peittämillä teillä. Ajelin Bontragerin XDX:llä vielä kun jäätä ei ollut kuitenkaan teiden pinnassa. Pyörä meni kyllä mukavan vakaasti ja vaikutti ainakin siltä, että ajokaveri oli vähän ihmeissään jäykkäperäisellä normaalikoon renkailla varustetulla pyörällään...kuva kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa :)




















Tämä kuva on otettu Heikkilän-Kärpänkylän tieltä, jossa aura ei ollut vieraillut ja autot olivat polkeneet omia uriansa tien pintaan. Pirullisen hankalaa ajettavaa ja kyllä Hifikin luisteli välillä melkoisesti noissa ränneissä. Mutta todella paljon vakaammin se kulki kuin ajokaverin pyörä. Llumi tosiaan tuli ja meni ja sen jälkeen on ollut viimeisen viikon mittaan vaihtelevaa keliä; vettä, räntää, välillä pakkasta ja kuivempaa. Ajelinkin viime sunnuntaina tunnin, maanantaina 3h ja tiistaina 2h (maastoa yhteensä 3h ja tienlaitaa 3h), kun kelit antoivat myöden. Tiistain Heliharju-Oivankilenkki tarjosi tällaisia tunnelmia:

Heliharjun reitillä kulkevan Matkajoen ylitys.
Silta on ainakin riittävän leveä...


Kuusamon raviradan (kyllä, täälläkin on ravirata...) takaa otettu kuva auringon laskusta.


Metsätie kohti Puolavaaraa, joka sijaitsee Noukavaaran kupeessa.




















Junganharjun upeaa soratietä, Oivankijärvi vasemmalla ja Junganjärvi oikealla. Mahtava paikka!