keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

3 tonnia...

...meni rikki eilen tämän vuoden trippimittarissa. Ihan mukavasti, n.2500 maantiepyörällä ajettuna. Nyt saa lapppaa jo isommallakin eturievällä, jos vain jaloissa riittäisi taakia! :)

p.s. seitsemän satasen ylittävää lenkkiäkin on jo takana, ketsuppipulloilmiökö?

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Yöpyöräily Oulussa 24.6.


Ajelin viimetorstaina Ouluun moikkaamaan tuttavaperhettä ja ajamaan samalla 08-lenkin ja Pyörä-Suvalan järjestämää yöpyöräilyä.

Startti oli 20.00 Haapaledon shellin pihasta ja reitti suuntautui oulujoen vartta Muhokselle, jossa pidettäisiin tauko. Sieltä matka jatkuisi Tyrnävän arojen kautta Liminkaan ja edelleen takaisin kohti Oulua. Reissulle oli merkitty matkaa 120km mutta lyhyemmäksi se jäi reilustikin.

Lähtöpaikalle kerääntyikin positiiviseksi yllätyksekseni kaikkiaan 64 pyöräilijää. Aurinkoinen ja lämmin sää taisi houkutella viimeisetkin empijät matkalle, hyvä niin. Reissuun lähdettiin kahdessa ryhmässä, mikä merkillisintä niin molempiin ryhmiin meni sattumanvaraisesti 32 kuskia :) Että tasavahvasti saatiin porukat kasaan. Matkavauhti oli 30-35km/h, mutta todella rullaamalla sai ajaa kun tuntui että ryhmä suorastaan imi kuskeja eteenpäin. Keskisyke oli koko reissussa 138 joka on minulle sellainen peruslenkin tahti, lämpö pysyi kohdillaan illan viileydessäkin.

Matka eteni leppoisasti, tosin Kuusamon ja koillismaan kumpuilevista maastoista kun tuli ajamaan entiselle merenpohjalle niin alkoi kyllä kaipaamaan niitä nousujakin! Enpä olisi sitäkään ihan heti uskonut...no, olihan niitä mennessä muutama sielä lähempänä Muhosta, sai sentään vähän polkea putkeltakin :) Käytiinpä sitä myös vetämässäkin Esan kanssa sellainen kilometrin pätkä, parijonossa kun ajettiin niin kertaalleen päästiin siihenkin hommaan. Eipä tuo paljon sen työläämpää ollut, sillä ilma oli todella tyyni.

Muhoksen Nesteen yrittäjä oli lupautunut pitämään firmaa auki ihan meitä varten ja taisi se kassakin kilistä siihen malliin että homma kannatti! Näytti siinä pyöräilijät tankkaavan pullakaffia ja toiset lättysellaista. Vajaan puolen tunnin tauon jälkeen matka jatkui kohti Tyrnävää, kellon ollessa jotain 22-23 välillä. Ilta oli myös viilentynyt selvästi ja siinä vaiheessa pitkähihainen ajopaita ja pitkät ajohousut tuntuivatkin ihan hyviltä valinnoilta :)

Jossain Limingan peltojen keskellä pysähdyttiin vähentämään pilssivettä ja äkäiset sääsket iskivät samalla kuskien kimppuun armotta. Saattoi meinaan olla kesän ainoa mahdollisuus imaista niinkin kuumaveristen ajajien eliksiiriä. Aurinko alkoi samalla laskemaan mailleen ja pikkuhiljaa pelloille nouseva usva loi eeppisen tunnelman maisemaan. Oli huima kokemus ajella pyöräilyn ystävien joukossa mahtavassa kesäyössä!

Paluu sujui jopa liiankin nopeasti, tuntui siltä että olisi voinut ajella huomattavasti pidemmänkin reissun samaan rahaan. No, hyvä näinkin eipä siinä ja ajettiinhan sitä 110km tälläkin reissulla, aikaa meni vajaat 4h, puolen tunnin taukoineen. Pyörä-Suvalan pihassa nautiskeltiin vielä mehua, munkkeja, riisisuklaakeksejä ja poristiin puolin ja toisin.

Kiitokset vain Pyörä-Suvalalle sekä 08-lenkin aktiiveille, mukava oli ajella ryhmässä sopivalla vauhdilla. Ensi vuonna uudestaan mukaan, tästä tulee jatkossa traditio ja voin suositella samaa kenelle tahansa!

Yöpyöräilyn kuvat, Pekka Lindvallin kansioista

torstai 17. kesäkuuta 2010

Koillismaan mäkiviikko, III osakilpailu

Missä Ahonen ja kumppanit?

Ei missään, tätä mäkiviikkoa toteutetaan pyörän selästä...mäkitreeniviikko sai tänään kolmannen kiinnityksen Kuusamon ja Posion välisellä valtatiellä. Kävin ajamassa Mourusalmen "tuolla puolen" eli lähellä Posiota. Samalla pääsin kinnaamaan Mourusalmen ja Hyväniemen (?) välillä olevaa 11% nousukulman mäkeä ja kyllähän siinä paluureitissä muutama muukin nystyrä vielä oli tarjolla. Eli yhden 200m nousun takia tuli ajettua siirtymää 99,8km :) Matkamittariin kirjautui 100,32km ja ajoaikaa meni 3h32min, 10min tauoilla.

Taisi olla elämäni paras lenkki! Jalka oli niin hyvä ettei ikinä. Ja pyöräkin tuntui liikkuvan meikäläisen tasoon nähden hyvin, koko reissun keskari oli karvan päälle 28km/h :) Vähänkään ajettavat mäet linttasin isolla tuumalla väliin penkistä, väliin putkelta. Eikä tuntunut missään! Ihan käsittämätön tunne kun jaksoi vaan.

Paluumatkalla ajoin sitten viimeiset 9km Rantalahdesta Wetterin nurkille lähes tempovauhtia, vielä pystyi sellaisen tasaisen rutistuksen tekemään. Eipä taida tämmöistä päivää ihan äkkiä uudestaan tulla!

p.s. menomatkalla piti ajaa kilpaa traktorin kanssa :) Ennen Rantalahtea joku isäntä jyrräsi Valmetilla ohi. Mieleeni tuli iskeä kunnon kiriharjoitus kun traktori oli semmoiset 10m etumatkalla ja ajoi n.45km/h. Iso tuuma silmään ja kaikki peliin. Ja voitto! Ennen risteystä komeasti ohi :) Traktorikuski naureskeli kopissaan, että halvat ovat hullun huvit!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Mäkelän mäkitreenejä

Mäkelän kylä on tarjonnut viimepäivinä tällaiselle aktiiviselle pyöräilyn harrastajalle oivalliset mäkitreenimahdollisuudet. Kun on vain itse sen hokannut :) Olen nyt ajatellut treenata kesän läpi mäkien nousua ja erilaisia tekniikoita kerta viikkoon. Nissinvaaran suunnasta tultaessa Kapustavaaraan tarjoutuu aika lyhyt mutta kohtuullisen jyrkkä nousu jossa saa jo mukavasti elimistön hereille. Käännyttäessä Vuotungintielle lähtee heti kohta sellainen 2km nousu joka polveilee ylöspäin varsin ajettavalla nousukulmalla. Siitä seuraa parin kilometrin lasku Mäkelän kylän pohjukkaan, tarjoten samalla sopivan palautumisjakson. Siitä kun kääntää keulan takaisin nousua kohti, saa mukavan treenijakson aikaiseksi. Olen tätä nyt ajanut pari kertaa siten, että olen ajanut nousut molemmista suunnista kolme kertaa ja palannut sitten Nissinvaaran kautta takaisin. Minun tahdilla tästä saa ajallisesti sellaisen tunnin treenin, mikä mielestäni riittää vallan mainiosti tällä tasolla mäkikunnon kehittämiseen.

Seuran tiistailenkkiläisetkin lähtivät tänään rohkeasti ajamaan Mäkelään ja tehtiin niin että lyhensimme mäkinousua Mäkelän kylän pohjukasta Heikkilän tien risteykseen ja ajoimme siitä takaisin alas. Tällöin saatiin kaikille sopiva treenipaikka jota jokainen saattoi ajaa omien kykyjensä mukaan. Eikä siinä paljon vesisade kuulostanut haittaavan, päinvastoin. Happea oli ilmassa riittämiin. Ensimmäinen kierros ajettiin putkelta kevyehköllä välityksellä, toinen satulasta. Kolmas ajettiin taas putkelta lisäten tuumaa isommaksi, neljäs taas satulasta korkealla pyörityksellä. Viides ajettiin isoilla tuumilla putkelta ja kuudes hieman pienemmällä mutta silti raskaalla välityksellä penkistä. Näin saatiin vaihtelua treeniin ja alaspäin mentäessä palauteltiin korkeilla kierroksilla jokunen sekunti.

Hattua nostan jokaiselle joka tänään ajoi vesisateesta välittämättä!

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kymppitempo osa II

Eilisen illan teemana oli "sählääminen pois". Ensimmäinen tempoajo meni kaikenlaiseen hässäköintiin joka söi osaltaan energiaa pois itse asiasta. Toimittuani vitosen kääntöpaikan "valvojana" ajelin lämmittelyvedon suht reippaasti, mikä taisi avata hyvin paikkoja. Myös edellispäivän tiistailenkin yksi ylämäkiveto ja yksi alamäkiveto saivat lihaksiston hereille, joten kuskin vire tempoa ajatellen oli jälkikäteen ajateltuna oikeinkin hyvä. Sellaisen muutoksen tein myös edelliseen kertaan verrattuna, että nostin satulaa hivenen ylemmäs jolloin polvikulma jäi suoremmaksi mikä taas mahdollisti tasaisemman pyörityksen ylämäkiin ainakin.

Tempon lähtö meni muuten hyvin, mutta lähtöhetkellä toinen jalka oli vielä irti polkimilta! :) Että se siitä hyvästä startista! En tiedä mitä sähläsin, en vain ollut valmis silloin kuin piti. Onneksi sain kengän nopeasti kiinni ja tälläkertaa myös välitys oli aika hyvä alkukiihdytystä ajatellen. Ekan mäen passailin vieläkin, tosin ajoin sen hivenen reippaammin kuin edellisellä kerralla. Sitten oikeastaan pyrin vain keskittymään niin tasalaatuiseen ajamiseen kuin mahdollista. En edes pyrkinyt ajamaan matalassa ajoasennossa, kuten ensimmäisellä kerralla - taisin ajaa suurimman osan matkaa yläotteelta lähes normaalissa asennossa pl. alamäet. Ajattelin vain että keskityn tasaiseen vetoon sopivalla välityksellä ja pyörityksen pitämiseen riittävänä. Tämä tuntuikin onnistuvan. Sykkeet pidin kääntöön mennessä 170-175 välillä, mikä tuntui olevan sellainen raja-alue missä vielä ajatuskin pelasi :)

Paluumatka käännöltä oli taas hivenen vaikeampaa, käännön jälkeinen kiihdytys ei tunnu helpolta kun on jo melkein piiputtanut itsensä. Reitillä on myös tasaista nousua heti käännön jälkeen. Sama teema mielessä ajoin loppumatkankin, tosin hapot alkoivat hiipimään pari kilometriä ennen maalia väkisinkin. Sykkeet olivat siinä kohdassa 180-185. Viimeiseen alamäkeen sain vielä runtattua reilut 50km vauhtia, mutta en lähellekkään niin hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Viimeinen pieni nousu ennen maalia tuntui tosi pahalta, sekään ei sujunut niin hyvin kuin aiemmin. Sain kuitenkin pidettyä vauhdin reiluna maaliin asti.

Aika parani vaikka sitä en erityisesti yrittänytkään. Ehkäpä juuri siksi! Onnistuin tavoitteessani ajaa tasalaatuisesti joten sitä kautta syntyi aikaparannuskin 18.11 -> 17.28:aan. Kelikin oli parempi kuin ensimmäsellä kerralla, sekin pitää aina huomioida!

p.s. seurakaverin ajama radan tämän kesän pohja-aika on kovaa valuuttaa, kyllä näytti niin helpolta se eteneminen kun hän ohitti minut vajaa kilometri ennen kääntöpaikkaa. Tuolle reitille 14.37 on erittäin hyvä aika! Kaikkien aikojen reittiennätys on 13.50 luokkaa...

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Pitkän reissun anatomia

Eilen puskettiin jälleen kerran rajoja eteenpäin, ainakin niitä henkisiä sellaisia. Viisi Cycloksen hurjaa juhlistivat kevään juhlijoita ajamalla 162km pituisen lenkin Kuusamosta Jokijärvelle, josta edelleen Taivalkoskelle ja takaisin Kuusamoon.

Säätyyppi vaihteli jatkuvasti, ensimmäiset 40km päästiin kuitenkin mukavassa myötätuulessa ja kuivassa kelissä ja hyvä niin, saatiin koneet mukavasti käyntiin. Siitä eteenpäin tulikin sitten vettä, raekuuroja, kovaa vastatuulta...onneksi myös aurinkoakin. Jokijärventie tarjosi hienoa koillismaalaista maalaismaisemaa, maustettuna harjumaisemalla joka toi mieleen jopa Kolin jylhät piirteet. Tyräjärvi näytti todella hienolta lukuisine saarineen. Tie oli kumpuilevaa jossa pyöräiljä todella viihtyi! Lähempänä Taivalkoskea laskettiin julmettu alamäki, mahtaa olla yksi koillismaan isoimmista mäistä? Onneksi ei tarvinnut nousta ylös!

Taivalkosken abc:n kahvi ja mustikkapiirakka maistuivat mainiolta ja muutenkin oli hyvä pysähtyä hieman pidempään. Joku pyöräilyn ystävä tuli juttusillekin, kysellen reissustamme. Hienoa että pyöräily yhdistää näin tuntemattomia!

Paluumatkalla saatiin sitten vettä niskaan oikein huolella, olisi pitänyt odottaa vielä 10minuuttia abc:lla niin ehkäpä oltaisiin selvitty kuivina. No, onneksi sade ei kestänyt kuitenkaan koko matkaa ja välillä auringon paistaessa saatiin taas fiilikset korkeammalle.

Viimeinen 20-30km oli jälleen aika työlästä, vaikkakin sujui hämmästyttävänkin hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Kokeilin itselleni uutta "taikajuomaa" eli batteryn pienen pientä energiajuomaa viimeisellä lyhyellä tauolla ja se tuntui antavan mukavasti lisävirtaa. Suolapähkinät olivat myös kova sana, tunsi selvästi kuinka hikoilu oli kuluttanut elimistön suoloja ja lisätankkaus oli paikallaan.

Taviharjun nousukin meni omaan tahtiin todella hyvin, kanssapyöräiljöiden kirmatessa viimeisetkin vauhtivarannot käyttäen. No, sitten olikin hyvä ajella loppumatka kun voimia tuntui vielä riittävän. Perille saavuttiinkin hyvävoimaisina, vaikkakin joka ikinen varmasti väsyneenä pitkästä reissusta!

Omien mittareiden mukaan reissun kokonaiskesto oli 6h20min josta tehollista ajoaikaa 5h47min, keskinopeuden ollessa n.27,5km/h. Matkaa tuli 162km.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

2x7 + 200 vko

Viimeiset neljä viikkoa on tullut ajettua reilu 200km viikkoon joten mieli teki tehdä välillä jotain muutakin kuin ajella pitkää lenkkiä. Niinpä suuntasin eilen seurakaverin kanssa Rukalle mäkitreeniä tekemään. Tällaiselle ratapyöräilijän mitoissa olevalle kuntoilijalle löytyy todella hyviä mäkinousuja oikeastaan mistä vain, mutta yksi parhaista on pyörätie joka lähtee Talvijärven tien ja Rukatunturintien risteyksen seutuvilta nousten aina Rukan keskusaukiolle asti.

Ensin noustaan serpentiiniä ja sitten tien vierustaa nousukulman vain pahetessa. Sopiva palautus tulee kun laskee vauhdikkaasti alas lähtöpaikkaan ja tekee vielä pienen lisälenkin Talvijärventielle. Ajoimme tämän reitin 7 kertaa ja palautusta tuli 5min jokaisen nousun jälkeen. Ennen ja jälkeen treenin ajettiin n.10km maantiepätkä.

Jos haluat hyvän mäkitreenin niin tuossa on yksi sapluuna jota voi soveltaa. Taatusti tuntuu jäsenissä ja keuhkoissakin...meinaan sykemittariin tallentui uusi maksimilukema 204! Eikä ollut mikään häiriö, koska kierroksilla 4-7 syke paukutteli 192-199 lukemissa korkeimmillaan, tuo 204 tuli kierroksella 5. Aikamoinen kierroskone tuntuisi olevan isännän pumppu vaikka ikääkin on kohta 40 :)