keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Up and down

Tässä yksi kuvaus eilisestä päänsärystä sokerien suhteen ja tietenkin ennen illan treeniä.





Aamu ja päivä menivät ihan normaalien kuvioiden merkeissä, söin kuten tavallista lounaan ennen puolta päivää, käytin koiran lenkillä ja touhuilin ihan perusjuttuja. Sokeritasot pyörivät hyvissä peruslukemissa, eikä olotilassa ollut mitään epänormaalia. Iltapäivästä aloin jo henkisesti virittäytymään illan treeniä ajatellen, mietiskellen lähinnä sitä, että ottaisin tällä kertaa rauhallisemmin riippumatta tarjolla olevasta ohjelmasta. Torstaina olisi kuitenkin tarjolla kova sisäpyöräilytreeni ja yleensä lauantaina seuran treenissä olisi ihan samaa tasoa tarjolla.

Söin kevyehkösti puoli viiden maita ja annostelin pitkävaikutteisen insuliinin (siis päivän toisen annoksen) sen jälkeen. Ja jatkoin arkisia puuhastelujani...kunnes noin tuntia ennen treenin alkua aloin ihmetellä raskasta oloani? Tajusin, että olin unohtanut annostella ateriainsuliinin kokonaan silloin, kun söin päivällistä. Mittasin sokerit ja lukema oli 15.8 (kun terveen ihmisen arvot ovat n.4-5 yksikköä). No voi perkele kun suoraan sanotaan! Päässä alkoi pyörimään lähteäkkö ollenkaan, lähteä välittämättä korkeasta sokerista vai lähteä ja annostella nyt ateriainsuliinia? Tiedossa oleva treeni voisi laskea arvoja kulutuksensa myötä, mutta toisaalta se voisi myös entisestään jopa nostaakin arvoja, jos insuliinia olisi kertakaikkiaan liian vähän elimistössä. Päätin annostella pari yksikköä ja lähteä treenaamaan...

Spinninki tuntui menevän kohtalaisesti, tosin fiilis oli hieman ympäripyöreä. Ei huvittanut edes yrittää täysillä vaikka toisaalta ei ollut tarkoituskaan. Jotenkin kuitenkin tuntemukset eivät olleet sellaiset kuin olisi toivonut. Mitään ongelmia ei tosin ollut, ajoin tunnin setin läpi ilman mitään hankaluuksia ja sellaisella 80-90% tasolla.

Kotiin lähtiessäni havaitsin kuitenkin alhaisen verensokerin esioireita; hienoista heikotusta. Ei mitään voimakasta kuitenkaan, joten ajelin kotiin ja mittasin taas sokerit: 3.9 Eli se pari yksikköä oli kuitenkin liikaa ja olisi pitänyt jättää sekin ottamatta niin sokeritaso ei olisi päässyt laskemaan noin alas ja fiilis olisi ollut parempi. Olisi pitänyt luottaa pitkäaikaisen insuliinin vaikutukseen (senhän muistin ottaa silloin päivällisen jälkeen ja vaikutus alkoi treenin aikana). Ne hivenen epänormaalit ja haluttomat treenin aikaiset tuntemukset johtuivat laskevasta sokeritasosta..

Ei mitään kummallista tai diabeetikolle poikkeavaa juttua siis, vaan sitä minkä kanssa joka ikinen päivä joudutaan painiskelemaan enempi tai vähempi. Riippumatta siitä, treenaako vai ei, kutooko villasukkaa vai ei, katsooko telkkaria vai ei...you name it.

Mutta te terveen papereilla lukevat, olkaa tyytyväisiä siihen, että teidän haimanne toimii kuten pitää ja kroppanne toimii sielä mikrotasolla kuten pitää. Pitäkää huolta siitä, että se toimii myös niin jatkossakin! Oikeasti tuo edellinen juttu, varaosia kun nykypäivän kehittyneestä lääketieteestä huolimatta ei ihan jokaiseen vaivaan ole saatavilla!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti