sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Life is Good?

Juuh, iso vaalee tuli, näki ja otti välittömästi niskalenkin uudesta omistajastaan. Nappuloita oli kuin formulan ratissa ja valoja kuin hedelmäpelissä. Joutui lukemaan jopa ohjekirjan, ennenkuin uskalsi kokeilla masiinan toimivuutta! Toimihan se, hiljanen on ainakin. No, se siitä. Toivottavasti pysyy uskollisena vuosia, eikä ala juonimaan niinkuin entinen.

Joulu lähenee ja enää ei ole kuin muutama viikko vuotta jäljellä. Mikä vuosi se onkaan ollut! Ei voi kauheasti valittaa, ainakaan harrastuspuolen suhteen. Oma treenaaminen on tuottanut hyviä tuloksia, vaikka itse olen ollutkin sekä valmentaja että treenaaja. Viikko-ohjemiin tuli rakennettua vaihtelevuutta ja rytmiä, joka taisi olla se oikea tie keski-ikäistyvän liikkujan kehittymisen kannalta.

Lepoa saa varata sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Ei totaalista löhämistä (no sitäkin välillä), mutta huoltavaa lepoa. Joka voi tarkoittaa myös rauhallista kävelylenkkiä tai palauttavaa rulla-ajoa. Eli lepoa määrästä tai tehosta. Myös lihashuoltoon ja ravintoon on syytä kiinnittää huomiota; huoltavaa venyttelyä, jalkojen rasvausta (suosittelen ei-diabeetikoillekin), hierontaa ja kylmähoitoa sekä monipuolista evästä.

Käväisin myös kehonkoostumusmittauksessa (edellisen kerran vuosi sitten) ja tulokset olivat mielenkiintoisia ja rohkaisevia. Paino oli pudonnut viisi kiloa ja täysin rasvoista. Lihasmassa oli ennallaan, tosin siinäkin oli tapahtunut suotuisaa kehitystä jalkojen suhteen. Ennenkaikkea jalkojen lihastasapaino oli parantunut (vasemman jalan lihasmassa oli ennen suurempi kuin oikean). Nesteet, pehmytkudosmassa yms. olivat lähes identtiset vuoden takaiseen. Mikä parasta, tuo rasvojen pudotus oli tapahtunut mitä suurimmassa määrin viskeraalirasvan määrästä, eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli vähentynyt reilusti. Viisaammat sanovat, että tällä on suoria vaikutuksia terveydentilaan. No, toivottavasti minun kohdalla se tarkoittaa sitä, että nykyinen vikalista ei ainakaan lisäänny tulevaisuudessa.

Yhtäkaikki, viitisen vuotta kestänyt elämänmuutosprojekti on hyvällä mallilla. Tuloksia näyttää tulevan, kun jaksaa olla pitkäjänteinen eikä havittele kuuta taivaalta. Ainakaan heti :) Pienet muutokset pitkällä aikavälillä tuovat pysyvyyttä ja korvien välikin jaksaa hyvin. Minun kohdalla täysraittius toimii mukavasti, vapauttaa energiaa olennaiseen ja pitää fiiliksen positiivisena. Herkutkin ovat sallittuja aika-ajoin. Eikä kannata miettiä sitä, mitä on jättänyt tekemättä tai haikailla liikaa menneisiin. Minä elän tässä ja nyt, kun huomisesta en kuitenkaan voi olla täysin varma. Aina se ei ole helppoa, mutta tarviiko sen ollakkaan? Hyvät jutut pyyhkivät tusinan huonoja mennen tullen ja palatessa.

Kannattaa tehdä niitä juttuja, mitä oikeasti itse haluaa. Siinä suhteessa itsekkyys kunniaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti