tiistai 30. marraskuuta 2010

Kylmä kuin ryssän helvetissä?

No ei ihan sentään, mutta Marraskuu osoittautui todella kylmäksi keliensä puolesta täällä Kuusamossa ja niinpä treenaukset ovat tapahtuneet pääasiassa sisätiloissa paria sunnuntailenkkiä lukuunottamatta. Elohopea on laskenut useamman viikon ajan -15...-25° asteeseen, joten ulkolenkeille ei ole ollut asiaa.

Kaivoin rullat esille viimetalven jäljiltä heti alkukuusta ja olihan se taas karseata huomata, kuinka syksyn maastopyörällä ajaminen oli vienyt pyörittämisen kokonaan mennessään. Sinänsä rullilla ajaminen tuntui helpolta ja pitihän se testata paidan vaihdot sun muut kuviot, ikäänkuin todistaakseen muka jonkinlaista taitotasoa itselleen...

Jostain olkapään takaa olin kyllä kuulevinani (lienekkö joku pyöräiljäminäni taustapiru?) "pah, keskity sinäkin äijä vaan siihen ajamiseen kädet tangossa, siinä on sulle ihan riittävästi!". Jokatapauksessa rullilla tuli ajettua useampi tunti parin viikon aikana homman pikkuhiljaa petraantuessa ja jalan vertyessä. Ekojen kertojen max.130rpm (ennen armotonta pomppimista) alkoi hinautua ylöspäin ja nyt mennään jossain 170rpm maksimeissa, jonka pystyy vielä hallitsemaan. Olennaisempaa on kuitenkin se, että treenit saivat jalat vertymään hyvin ja lihashermotuksen aukeamaan. Pari animal spinniä niiden päälle saivat hymyn suupieliin. Ukko taitaa olla nyt hyvässä kunnossa, sen verta iloisesti kierrokset pyörivät ja kunto kesti hyvin.

Nyt olen käynyt parissa voimatreeniä sisältäneessä spinningissä ja huoltanut sitten päälle rullalla. Putkelta ajaminen tuntuu oikein hyvältä ja sopivilla vastuksilla tuntuu siltä, kuin voisi ajaa vaikka tuntitolkulla menemään. Aika huikea fiilis, jota ei ole kyllä ennen tapahtunut :-o

Täytyy olla vain tarkkana siinä, että pitää tasapainoa yllä tuon voimatreenin ja kevyemmän pyörittelyn kanssa. Jos pakkaset jatkuvat edelleen kovina, ulkona ei pääse ajamaan pitkää ja rauhallista lenkkiä (mulla tarkoittaa 3-4h reissuja). Viimepyhänä ajoinkin 90min rullaa ja ajattelin, että saa olla sitkeä kaveri joka vääntää pitkän 3-4h (tai jopa pidemmän) pk-lenkin sillä tavoin! Pitäisi melkein sekin toteuttaa porukassa, niin pääkoppa jaksaisi paremmin sitä perusjyystöä.

Seuratuken kiemuroita
Seuratyön puolella on kääritty syksyn mittaan hihoja ja pähkäilty sponsoritukien saamisen suhteen erilaisia keinoja. Nykypäivän taloustilanne on muuttanut yritysten suhtautumista tässäkin suhteessa ja enää ei riitä yksipuolinen tukitoiminta. Onneksi voimme huokaista helpotuksesta Cycloksen puitteissa, sillä saimme tukiasiat ratkeamaan sillä tavoin, että toiminnan kivijalka on turvattu tuleviksi vuosiksi eteenpäin. Mutta vaati se meiltäkin uudenlaista sitoutumista tukijoiden suuntaan ja kun aikamme töitä tehtiin, päästiin kuitenkin hyvään ratkaisuun.

Hienoja henkilövalintoja
Kotimaisen pyöräilyn kattojärjestö Suomen Pyöräilyunioni kokoontui viimeviikonloppuna pitämään syysvuosikokoustaan. Kokouksen antimista voit lukea SPU:n sivuilta, mutta nostan esille iloisen uutisen meidän kannalta: Törmäsen Sari, Cycloksen pitkäaikainen puheenjohtaja ja seura-aktiivi, valittiin SPU:n hallitukseen! Mahtava juttu niin Sarin itsensä kuin suomalaisen pyöräilyn kannalta. Nimittäin hallitus sai jäsenekseen henkilön, jolla on kokemusta ja näkemystä sekä tahtoa olla vaikuttamassa yhteisiin, kaikkia jäsenseuroja koskeviin asioihin. Samalla hän tuo pohjoisen suomen näkökulmaa hallitustyöskentelyyn, mikä on erittäin tärkeä juttu.

Osapäivityksiä
Maantiepyörä sai allensa hivenen entisiä keveämmät kiekot renkaineen. Bontragerin race litet saivat nyt väistyä ja tilalle tulivat Fulcrum 5 Evolution -avokiekot. Ei siis mitään radikaalia parannusta, edelleenkin kyse on peruskiekoista, jotka soveltuvat varmasti kaikenlaiseen ajamiseen. Haaveissa on joskus hankkia kunnolliset kisakiekot, mutta ehkäpä itse pyöräkin pitäisi päivittää siinä vaiheessa kisakireämpään versioon...
Hankin myöskin testattavaksi uuden jakkaran, nimittäin en ole ollut aivan täysin tyytyväinen Selle Italia SLR:ään. Nyt istumalihasten kannattajana on Fizikin Tundra, joka on Selleen verrattuna 100g painavampi ja muodoltaan tasaisempi. Pituuttakin on jokunen milli enemmän, samoin kiskojen ja satulan yläreunan etäisyys on pidempi kuin Sellen penkissä. Katsotaan nyt sitten onko tuokaan vielä se oikea jakkara. Meinaan työtä kannattaa tehdä sopivan löytämiseen, sen jälkeenhän ei tarvitse muuta kuin ajella menemään, vaikka koko loppuikä...

Tosin olen tehnyt nyt syksyn ja talven mittaan päätelmiä, että tuo Trekin 56cm runko on minun mitoille iso. Tai ei se ole liian iso, mutta esim. 55cm voisi olla jetsulleen sopiva. En ole 7500km ajojen jäkeenkään saanut ajoasentoa täysin tyydyttävään kuosiin, mikä kielii edellä mainitusta asiasta. Seuraava testi voisi olla tangon vaihtaminen sellaiseen, jonka reachi on lyhyempi ja droppi matalampi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti