tiistai 9. marraskuuta 2010

Jälkiä

Jäätyneen joen lumivaipassa risteilevät jäljet kertovat jonkun otuksen menneen reittejään, välittämättä muusta maailman menosta mitään. Tai ainakaan meidän ihmisten tekemisistä. Penskasta asti olen seuraillut näitä katseellani, mietiskellen mikähän tuossakin on kulkenut ja minnehän se on mennyt? Onko kyseessä ollut yöllinen kulkija vai joku päiväsaikaan liikkuva tapaus? Onko kyseessä jokin "vakiopolku" vai satunnainen reitti? Mihin jälki johtaa ja mitä sen varrelta löytyykään?



Lieneeköhän maastopyöräilyssä näin vanhemmalla iällä kyse ihan samasta asiasta? Tällä kertaa lisähauskuutta asiaan tuo vain se, että pääsee itse ajamaan jälkiä pitkin. Joko niitä olemassaolevia, keskittyen tuttujen reittien koluamiseen, ajamiseen ja siihen liittyviin juttuihin. Tai toisaalta voi ajaa ihan uusia reittejä, seuraillen luonnon omia ajokelpoisia muodostumia. Samalla jättää itsekin jonkinlaista jälkeä kulkemisestaan; joko renkaan jälkiä olemassaolevalle uralle tai sitten tekee ajaessaan uutta jälkeä "neitseelliseen" maastoon. Jälkimmäisessä tapauksessa toivottavasti harkiten missä ajaa ja miten, ettei turhaan aiheuta ärtymystä tai suuttumusta ajotavoillaan.

Mutta itse asia, maastopyöräily taitaa osittain juontua näistä vanhoista muistijäljistä; luontoon ilmestynyt jälkivana herätti aina kiinnostuksen kulkijaansa kohtaan ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Samalla tavalla uusi, tuntematon reitti tai ajoura kiihdyttää mieltä, saa adrenaliinin virtaamaan ja aistit valppaaksi: katse seuraa ympäristöä, kuulostelet ääniä, haistelet luonnon tuoksuja.




















Eikä aikaakaan kun huomaat ajaneesi tunnin pari ilman erityistä ajantajua. Olet käynyt sellaisissa paikoissa, joissa et muuten ehkä tulisi käyneeksi. Saat kokea lähiympäristösi luontoa eri vuodenaikoina tavalla, joka oli luonnollisempaa vanhemmille sukupolville, jotka kulkivat aktiivisesti maastossa marjastaen, metsästäen ja kalastaen. Tutustut asuinseutuusi erilaisella tavalla, näkökulman ollessa aivan toisenlainen, kuin taajaman katujen keskeltä. Kyseessä on nykypäivän yksi sovellutus entisaikojen ikiaikaisesta eränkäynnistä.

Kannattaa seurailla jälkiä, ties mihin ne johtavatkaan..

2 kommenttia: