keskiviikko 4. elokuuta 2010

Rata-ajon PSM-kisat 7.8.2010 Kuusamossa

Cyclos Kuusamo järjestää rata-ajon PSM-kisat Kuusamon urheilukentällä tulevana lauantaina.

Suomessa kun ei ole oikeita velodromeja oikeastaan kuin Helsingissä niin maakunnissa ja täällä periferiassa varsinkin ajetaan sitten maa-radoilla ja tarkemmin urheilukentän tartaanilla. Kovaa pääsee silläkin alustalla, eipä sillä. Pohjois-Suomen ennätykset ovat ihan kovaa luokkaa, jos niitä haluaa tarkemmin tutkailla niin kannattaa vierailla Ounaksen Pyörä-Poikien sivuilla, sieltä löytyy tilastoja.

Tulevia kisoja ajatellen seura piti treenit viime lauantaina ja itsekin olin mukana kokeilemassa rata-ajoa. Taas tarjoutui mahdollisuus kokeilla jotain sellaista mitä ei varmasti olisi tullut muutoin tehtyä (ellei olisi mukana seuran toiminnassa siis). Alkuun lämmiteltiin ja kuunneltiin ohjeita korvat höröllä. Nyt pitikin osata valita oikea välitys kutakin lähtöä varten, koska radallahan ajetaan vain yhdellä vaihteella. Oikastihan pyöränä pitäisi olla ratapyörä joka on kiinteävälitteinen (fiksi), mutta nyt kun alla oli tavallinen maantiepyörä niin piti vain osata arpoa että millä pykälällä pitäisi ajaa.

Junnut aloittivat ensin 500m lähdöillä ja sitten oli meidän aikuisten vuoro. Ensin ajettiin lämmittely/harjoitteluveto ja sen päälle sitten varsinainen kellotus. Valitsin 50/17 välityksen ja eikun matkaan. Lämmittelykierroksella kaarreajo ei onnistunut aluksi ollenkaan, kun olisi pitänyt kiihdyttää ensimmäiseen kaarteeseen putkelta. Tartaanin pinta tuntui kyllä muuten ihan ajettavalta, oletin että se olisi joustanut enemmänkin. Eihän se toki asvalttia voita pintana. Kellotusvedossa homma sujui sitten paremmin, sain kiihdytettyä lähes koko kaarteen putkelta ja jatkettua kiihdytystä vielä takasuoran puoleen väliinkin. Sitten iski hirveät hapot jalkoihin ja etusuoralle tultaessa jalat olivat lähes tunnottomat! Sain kuitenkin pidettyä vauhtia yllä ja aika oli 48s. luokkaa, mikä lienee ihan ok aloittelijalle.

Pidempi matka eli 1000m oli sitten ihan hirveätä myrkkyä. Sen tiesinkin jo lähtiessäni, koska maantielläkin on tullut selväksi että meikäläinen kyllä pystyy jonkinlaisiin kiihdytyksiin mutta sytytyslanka on vain niin pirun lyhyt ja nopeasti palava. Eli sama kävi tässäkin toteen; eka kierros meni vielä muiden väliaikoihin, toisella jäin jo 2-3 sekuntia ja maalissa eroa oli jo 6 sekuntia seuraavaan. Maalisuora tuli täysin tunnottomilla jaloilla, happo oli täydellistä, ihan karmea tunne!

Radalla ajamisen paras puoli on se, että kun kenttä on varattu vain pyöräilijöille niin ajajat voivat keskittyä itse asiaan. Pinta on kaiken aikaa sama, ei ole kiviä eikä kuoppia. Ei tule häiriötekijöitä vastaan. Rataviivat ohjaavat kuskia, vaikka aivot olisivatkin jo haposta sumeana :) Niinpä käytimme tilaisuuden hyväksi ja varsinaisten ratalähtöjen lisäksi treenasimme ryhmäajoa, telaketjuvaihtoa jne. jne. Mieleen tuli, että ensikesäksi meidän pitää varata vakiovuoro kentältä ainakin yhdeksi kuukaudeksi ja sinne on saatava niin junnut kuin senioritkin, kilpailijat ja kuntoilijat. Mahdollisuuksia ei kannata jättää hyödyntämättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti