perjantai 9. heinäkuuta 2010

Maali. Sumeaa. Happea. Kaadunko? En. Hengitä...

Viimeviikon tempoharjoituksessa oikein säikähdin, kun aikarauta näytti pari sekuntia yli 17min. Olin jo aiemmin asettanut tavoitteekseni 17min alituksen, joten silloin oltiin jo lähellä. Eilen torstaina 8.7. oli mahtava keli, reilusti 20 astetta lämmintä ja kohtuullisen tyyni keli. Harjoituksissa olikin mukavasti kuskeja, niin junnuja kuin varttuneempiakin. Ja minä tietty mukana.

Ennätysyritykseen piti valmistautua huolella :)! Satulaa hivenen ylemmäs ja eteenpäin, stonga pari spaceria alemmas ja kulmaa niin että alaotteelta olisi hyvä ajaa. Renkaisiin 8kiloa painetta ja ketjuihin voitelu. Hyvä tankkaus, ei kuitenkaan liikaa, riittävästi nestettä. Keskittymistä. Valmistautumista.

Lähdin harjoituksiin ajaen alkuun rauhallisesti, muutaman kilometrin alaotteelta vauhdikkaammin. Harjoituspaikalla kerrattiin lämmittelyohjeet ja lähdettiin nostamaan ajovalmiutta. Junnut ajoivat ensin vitoset, toimin lähettäjänä. Kovaa kannustusta, hienoja aikaparannuksia! Uudestaan rullailemaan, keskittymään. Ajaisin ensimmäisenä 10km ajajista...

Lähtö sujui hyvin, ensimmäiseen notkoon kiihdytys sopivasti hivenen yli neljään kymppiin. Ensimmäinen mäki yhtä vaikea kuin ennenkin - tulee liian äkkiä ja hapottaa. Päällä ihan shokissa, tätäkö tämä taas on?? Loivaan laskuun puristusta, isoa pykälää ja painetta reisiin, alaotteelle. Tuntuu pahalta. Vastatuuli! Vaikka oikeasti tuulta ei ollut nimeksikään, ilman vastus vain kasvaa nopeuden kasvaessa. Saan puristettua kääntöpaikalle selvästi nopeampaa kuin ennen, pelotti vain että miten käy paluumatkan nousuissa? Kääntö onnistui kohtuullisen hyvin. Kiihdytys, huomaan että jälkeen lähteneet saavuttavat, niin pitikin kun ovat ihan eri tasolla. Eivät kuitenkaan niin paljoa kuin oletin? Ensimmäinen menee ohi, keskityn tasaiseen vetoon.

Sykkeet ovat aika korkealla, lähes 180 koko ajan, ei ihme että tuntuu pahalta. Kääntöpaikalta seuraa kilometri tuskaa, pakko ajaa yläotteelta. Hörppy juomaakin...tuleeko tästä mitään?? Tuleeko muut ohi? Isompaa silmään - ei! Ei jaksa, pakko keventää ja kierrosta lisää. Nousuun latausta, kierrosta, taistelua. Selvisin! Mutta alamäkeen ei jaksa ihan niin hyvin runtata. Ei tule vieläkään kukaan ohi! Alaotteelle, isolla tuumalla tasaista painetta. Hirveältä tuntuu, nyt sykkeet yli 180 ja happoa on joka paikka täynnä.

Viimeinen mäki, viimeinen este. Oksettaa, niin pahalta tuntuu. Vauhti hiipuu, mutta niin se on hiipunut ennenkin hoen itselleni. Laskun alkuun survon viimeisetkin voiman rippeet että saan kiihdytettyä yli viiteen kymppiin. Mittarissa vilahtaa 56km/h notkon pohjalla. Viimeiset sadat metrit, pientä nousua. Menee menee! Ei enää kauaa tätä syvää kärsimystä. Kidutusta. Hullu!

Maali. Sumeaa. Happea. Kaadunko? En. Hengitä...


"Aikasi on 16.52..." !!!

:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti