tiistai 6. heinäkuuta 2010

Edistysaskelia havaittavissa

Yöpyöräilyn jälkeen on tullut ajettua paljon ja monipuolisesti. Tämän kesän kahdeksas satasen reissu tuli ajettua viime pyhänä 4.7. kun pyöräilyn ystävät ajoivat ns. Rajatarkastusajon Torangin koululta Suoperän raja-asemalle ja takaisin. Ryhmä pyöräilöitä lähti matkaan 10 aikaan ja matka eteni leppoisassa tahdissa mennen tullen. Ikähaitari oli suurin piirtein 14-65v. joten pyöräily yhdisti jälleen useita sukupolvia. Matkaa tuli kaikkiaan 104km ja aikaa taisi mennä nelisen tuntia.














Lienee niin, että kun aloittaa jonkin lajin harrastamisen ns. nollasta niin edistyminen on suorastaan huimaa ensimmäisen vuoden parin aikana. Niin se tuntuu olevan pyöräilyssäkin, tämä kesä on sen aika hyvin osoittanut. En olisi itsekään uskonut kykeneväni ajamaan näin paljon määrää ja toisaalta myös erilaisia tehoharjoituksia siten, että niissä on jonkinlainen tolkku mukana. Levon ja rasituksen määrä on ollut ilmeisen hyvä, vaikka eihän tässä nyt vieläkään puhuta mistään kummoisista tunti/km-määristä; toki tavalliseen tallaajaan verrattuna ne ovat hieman korkeammalla tasolla. Viikkotunnit pyörivät tätä nykyä 6-12h välillä ja kilometrit 200-400km hujakoissa. Uusina haasteina ole ottanut omaan ohjelmaani mäkiharjoitukset ja nyt myös vetoharjoitukset.

Kyky nousta erilaisia ja -asteisia mäkiä onkin parantunut kesän mittaan, sen huomaa parhaiten siitä että nykyään niitä jo oikeasti kaipaakin lenkkien varrelle. Putkelta ajaminen on mukavaa vaihtelua ja elvyttää aina alakerran verenkiertoa lenkin aikana. Toki esim. Konttaisen nousu on vielä sen verran haastava ettei siitä juuri nauti. Kärsimystä se on aina jossain vaiheessa, yleensä sielä nousun viimeisellä kolmanneksella. Mutta senkin nousun pystyy jo ajamaan paljon matalemmilla sykkeillä ja mäen jälkeen syketasot palautuvat mitä ne eivät todellakaan tahtoneet tehdä keväällä. Kun malttaa ajaa kovimmat nousut omaan tahtiin pysytyy porukkalenkeilläkin sitten ajamaan tasaisemmat pätkät täysin muitten tahtiin. Raaka totuus on se, että teho/painosuhde ratkaisee nosukyvyn hapenoton rinnalla ja siinä on vielä paljon tekemistä.

Vetoharjoituksetkin tulivat ohjelmaan mukaan ja se on raakaa hommaa se! Seurakaverin kanssa ajettiin eilen 6x3minuutin vetoja 7minuutin palautuksella. Kaveri veti ensimmäisen minuutin, minä toisen ja hän taas kolmannen. Meikäläinen yritti sitten rimpuilla sen kolmannen vedon takapyörässä :) Hyvin se onnistuikin, kuudes veto oli vain liikaa; oman osuuden vielä jaksoin mutta kolmatta en enää. Jälkikäteen ajateltuna ensimmäiset kolme vetoa olisi pitänyt ajaa hieman rauhallisemmin, jotta puristus olisi riittänyt loppuun asti. Takana oli myös pari pitkää lenkkiä joten jalatkaan eivät olleet ihan opitimivireessä. Lienee myös niin, että vetoharjoituksen paras hyöyty tulee tuoreella kropalla ja mielellä. Eilen ajettiin kuitenkin jokainen veto yli 40km/h huippujen ollessa lähellä 50km/h suhteellisen tasaisella reitillä Posion tiellä rantalahden ja Oivangin välimaastossa.

Jokatapauksessa kokemus oli kaikessa raakuudessaan hyvä; ajaminen saa uutta variaatiota eikä mene liian tasapaksuksi junnaamiseksi. Tunnin aikana saa itsensä ihan riittävän veteläksi ja sopivat siirtymät hoitavat toisaalta alkulämmittelyt ja loppuverryttelyt. Pari tuntia tuohon meni kokonaisuudessaan ja jos tuollaisen reenin tekee vaikkapa parikin kertaa kuukauteen näin aluksi niin eiköhän esim. tempo voisi kulkea loppukesästä vielä pikkaisen paremmin :)

Vaan nyt on syytä ottaa iisimmin, tämän päivän ohjelma voisi koostua ruohon leikkaamisesta ja illalla rauhallisesta tiistailenkistä - hyvässä seurassa tottakait!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti