maanantai 18. heinäkuuta 2016

Reaktiivia Trek Fuel EX 9.8 2016:n muodossa

Joko sanoin, että tämä on F A N T A S T I N E N polkupyörä...?


Tosiaan, en ole vielä kirjaillutkaan tästä hankinnasta.

Kevät sai miehen puntteihin värinää ja pyöränspeksailuinto nosti päätänsä. Pyöräkuumehan siitä puhkesi ja sen verta väkevä, että miesflunssa oli kevyttä kamaa. Tyhjällä lompsalla oli tietenkin alkuun hyvä viilennellä otsaluuta, mutta ei sekään loputtomiin auttanut. Varsinkin kun Hossan työpesti ilmestyi näkökenttään yllättäen kuin annelin faxit. Kevättalven aikana oli kertynyt myös sopivasti pesämunaa ja verottajan ilmoitus vielä vuoden lopussa odottavista veronpalautuksista eivät ainakaan hankaloittaneet enää asiaa.

Varsinaisen ratkeamisen aiheutti sitten reissu Oulun Pyörä-Suvalaan hakemaan Cycloksen maastopyöriä. Ovela kauppias tunnisti heti miehen nihkeän kalvakan ihon ja lievästi tärisevät kädet  kierrellessäni uusien pyörien rivistöjen vieressä. Pirulauta käytti tilannetta hyväkseen ja teki tarjouksen, joka oli sitten lopulta kohtalokas! Mutta onneksi oireet lieventyivät kotimatkan aikana sen verran, että selvisin taas arjessa eteenpäin. Tosin kammiovärinän kera. Tutkailin tilannetta. Kävin ostamassa 30L ulkomaalia ja maalasin talon eteläpuolen ulkoverhouksen tuumaillessani muutaman viikon. Kaverit huutelivat jo somessa, että lopeta jo hyvä mies tuo kidutus!

Lopulta murtuivat vastustelun padot ja kutsuhuudot vyöryivät hyökyaaltona ajatuksiini. Suuntasin tilaamaan kuvan pyörää :) Ja kas! Ne ainoat Hollannin varaston yksilöt olivat jo uusien omistajien hallinnassa! Niinpä tietysti! Ei auttanut kuin tyytyä odottamaan kauppiaan tilaamaa lähetystä ison veden takaa. Kidutusta! Toimitusajaksi lupailtiin hyvässäkin tapauksessa heinäkuun loppua. Ai saateri! Ehtisikö pyörä elokuun alun Syöte MTB 2016 painokseen? Uskaltaisinko lähteä sillä, vaikka ehtisikin?

Mutta tuliko sitten jonkilainen puoliylläri toimituksen suhteen vai oliko kauppias jälleen taktisesti viisas ilmoittaessaan kainuulaisella pessimismillä varustetun toimitusajan. Tiesikö tuo ryökäle, että nopeammin tulee! Niin tai näin, puhelimeen kopsahti viesti viime viikon alussa ja kuva uudesta pyörästä Pyörä-Suvalan katon alla. Sai kuulemma tulla hakemaan :)  Voin sanoa, että loppuviikon auton kytkin savutti jo siihen malliin, että hyvä ettei hajonnut siihen. Lauantaina olin sitten oven rivassa heti aukeamisen jälkeen. Suu messingillä suuntasin ystäväperheen luokse lounaalle ja aika lailla samantien kotia kohden. Vesisadekeli pidätteli kuitenkin testilenkille lähtöä vielä sunnuntain puolelle. Eilen koin sitten jotain oikeasti uskomatonta. En edes ymmärtänyt ajaessani, mitä siinä munaskujen alla tapahtui - vain sen, että jotain sielä tapahtuu, kun ajo oli ihan käsittämättömän smuutthia!

Tänään jatkoin tutusteluajoa ja edelleen en osannut kuin nauttia. Nyt minulla on sellainen polkupyörä (tai ainakin hyvin lähelle!), josta haaveilin muutamia vuosia sitten luopuessani ensimmäisestä 29-täysjoustostani. Silloin tulin tulokseen, että vielä piti virrata aika monta kuutiota vettä läheisessä Kolvankijoessa, ennenkuin esim. iskaritekniikka olisi kehittynyt sellaiseksi kuin piti. Runkogeometrioissa oli myös vielä toivomisen varaa tämän vuosikymmenen alussa. Mutta nyt täytyy oikeasti sanoa, että Foxin tuotekehitys on onnistunut totisesti tuottamaan yhteistyökumppaneidensa kanssa (mm. Penske Racing) iskariteknologian, joka toimii ihan oikeasti. En edes osaa vielä kuvailla, mitä tuo tarkoittaa. Tai sen osaan sanoa, että nyt takarengas pysyy maassa tilanteessa kuin tilanteessa ja pyörän ohjattavuus on ihan eri tasolla kuin silloin ennen. Joustotuntuma elää maaston mukaan ja tarvittaessa antaa mahdollisuuden runtata putkelta niin, ettei liikkeestä ole ainakaan havaittavaa haittaa.

Voi olla, että jossain vaiheessa täytyy palata tähän tekstiin ja pohtia asiaa uudestaan!
29er HT vs. 29er FS

Trek Fuel EX 9.8 2016 on kyllä uskomaton pyörä. Ennen kaikkea sen runko ja iskunvaimennus. Voimansiirto ja jarrut toimivat myös loistavasti, mutta kaikesta huolimatta ne ovat tässä kohtaa vain se pakollinen osa kokonaisuutta. Trekin tuotekehittäjät ovat kyllä lyöneet tiskiin tässä mallissa sellaisen kokonaisuuden, jossa riittää meikäläiselle ihmeteltävää! 

Pyörän voi ostaa muuten erinomaisen helposti vaikkapa Oulusta, Pyörä-Suvalasta.
Sieltä saa erinomaista palvelua ja pyöräkuumeisen vointia osataan taatusti helpottaa asianmukaisin lääkkein!
p.s. kävin iltasella suosikkipaikassani kuuntelemassa tuulta, itseäni ja uutta polkupyörääni. Oli ehkä kesän paras lenkki...tai ainakin top-kolmoseen meni, että heilahti!















lauantai 9. heinäkuuta 2016

Puolivälin krouvi lähestyy

Kesäkuun alusta on edetty vain pari silmänräpäystä ja Hossan polkujen parissa ei ole jäljellä enää kuin 38 työpäivää. Siitä vielä pois muutama lomapäivä ennen 6.8. ajettavaa Syöte MTB:tä ja 20.8. ajettavaa Rokua MTB:tä ja käytettävissä on ehkä 34 työpäivää. Mitä sitten?



Tässä tapauksessa jokainen päivä on arvossaan. Päivääkään ei haluttaisi vaihtaa pois, mutta toistaalta huilatakin täytyy ennen lappu tangossa ajettavia mtb-kihauksia.

Hossan polut ovat tulleet entistäkin tutuimmiksi. Ei ole montaakaan polkua koko alueella enää, mitä ei olisi tullut ainakin kertaalleen ajettua. Suht pienellä alueella risteilee polkuverkostoa ristiin rastiin. Sunnittelijan tärkein työ onkin muodostaa erilaisia vaihtoehtoja valittavaksi, riippuen kohderyhmästä, jolle tarjontaa luodaan. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että norttiaskin kanteen on hahmoteltu ensimmäisen päätöspisteen vaihtoehdot. Alusta lähtien ovat mielessä pyörineet sellaiset määreet kuin vaativuustaso, mitta, kiertosuunta, vallitsevan kelin vaikutukset ajokokemukseen, nähtävyydet, kohokohdat, yhteiskäyttöisyyden vaatimukset, opasteet, rakenteet ja suojeluun liittyvät asiat. Sitten on varmaankin liuta asioita, mistä itse en tiedä vielä lainkaan mutta joilla voi olla vaikutuksia aikanaan maastoon toteutettaviin reittituotteisiin. Onneksi on jo sen verran kilometrejä takana niin ohjaustangon takana kuin muutenkin elämässä, että osaa suht hyvin ajatella kokonaisuutta pala kerrallaan. Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että kartoitukset on tehty ja pulpetin ääressäkin on viihdytty jo selvästi alkuviikkoja enemmän. Suunnitelmat kun pitää saada tuotettua havainnolliseen ja selkeään muotoon luettavaksi ja tutkittavaksi.

Sen verran tämä työ ja vapaa-aika pääsivät sotkeutumaan, että viikko sitten pidettiin alueella Cycloksen ensimmäinen mtb-leiri. Ajettiin ikähaitarilla 13-56v. satakunta kilometriä koluten lähes kaikki olennaisimmat polut. Meitä varttuneempia lämmitti kovasti nähdä nuori 13v. Juho Mourujärvi ajamassa innostuneena. Ihan käsittämätöntä, miten nuoresta iästä huolimatta tekniset ja vaativatkin osuudet tuli ajettua siinä missä meillä muillakin. Sillä kehitystahdilla ja innolla me nielemme pölyä vuoden päästä vastaavalla leirillä!

Hossan poluilla on tullut siis viihdyttyä. Neljätoista kertaa töiden merkeissä (ajotunteja 35,5h ja matkaa 460km) ja yksi viikonloppu seuran leirillä (8,5h ja 99km). Suunnitteluun liittyvien töiden lisäksi on tullut raivattua reittejä. Kaatuneita puita ja polun varteen kasvaneita taimia kun riittää tuollaisilla alueilla.  Edelleen voi vapaa-ajallaan keskittyä ihan täysipainoisesti vain palautumiseen ja huoltamiseen. Hyvin olen kuitenkin jaksanut ja sokeritasapainokin on pysynyt hyvänä. Syömisestä ja juomisesta on kuitenkin pitänyt pitää erityistä huolta. Sekä levosta. Vuosien kokemus näissäkin asioissa on auttanut pitämään huolen työkyvystä. Pätkätyöläisen maailma on kohtuullisen raaka. Tässä tapauksessa kolmessa kuukaudessa on saatava tuotettua työnantajalle se tehtävä, jota varten sinut on palkattu. Työyhteisöön sopeutuminen pitää tapahtua lennosta ja mihinkään ylimääräiseen ei ole aikaa. Saapa nähdä, joko tämän pestin lopussa alan hahmottamaan esim. sellaisen asian, että missä kohtaa tätä isoa organisaatiota oikeasti työskentelen, ketkä vastaavat mistäkin ja miten talo toimii noin niin kuin isossa kuvassa ;)


































Sitä ennen, homma jatkuu tiivistyvällä tahdilla. Onneksi säät ovat suosineet tänä kesänä, vaikka nyt heinäkuun puolella onkin ollut sateisempaa ja ukkosia. Viimekesän keleissä olisi itku päässyt!


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Evoluutio III

Entisen merenpohjan asukit ovat jo vuosia hymistelleet koilliskairan kuskille, joka on ajellut sisäkumit sinkuen polkupyörällään. Nyt saa pyyhkiä hymyn suupielistä :) Täältä tullaan jouheasti soljuen - täysiä!


Pitkiä ovat meikäläisen budjettiluokan kehitysprojektit. Kun tähtää hyviin ja laadukkaisiin osiin sekä välineisiin, joutuu raapimaan pörssiä pitkään ja hartaasti. Ostin huhtikuussa vannenauhat, tubelessventtiilit sekä litkut. Toukokuussa hankin ulkorenkaiksi Maxxiksen Ikon/Ardent yhdistelmän 3C Maxxspeedeina ja nyt kesäkuussa Bontragerin Flashcharger-nimeä tottelevan erikoispumpun, jolla sai renkaat nostettua vanteille. Hiljaa hyvä tulee!

Mutta olipa se varsin helppo toteuttaa tubeless-nöösillekin. Bontragerin omat vannenauhat istuivat kuin valetut Dustereiden kehiin. Venttiilit paikoilleen ja rengastöihin. Rasvasin renkaiden reunanauhat ohuesti ja sain ne paikoilleen käsin leipomalla (eipä ole tullut rengasrautoja käytettyä enää aikoihin). Sisäkumittoman päällirenkaan saaminen vanteen reunaolakkeisiin vaatii ilmanpainetta. Kun ei ole sitä sisärengasta, joka pukkaisi ulkorenkaan paikoilleen. Tämä onnistuu tietenkin esim. kompuralla, mutta myös tällaisella tarkoitukseen kehitetyllä pumpulla:


Pumppu toimii siten, että ensin ilmakammioon pumpataan painetta ja se vapautetaan renkaaseen tuota punaista hanikkaa kääntämällä. Toki pumppu toimii myös perinteisten pumppujen tapaan, vivun ollessa normiasennossa. Takarenkaan kohdalla en pumpannut latinkia ihan riittävästi ja rengas jäi nousematta yhdestä kohtaa. Eipä ihme, kun painetta renkaassa oli vajaat 2 bar. Joten uusi latinki ja homma hoitui sitten sillä. Eturenkaan sain sitten kertalatauksella, kun pumppasin säiliön reilusti klo 15 kieppeisiin. Helppoa kuin mikä, eikä tarvinnut kakistella enempäänsä. Seuraavaksi ilmat pois, venttiilin sielu irti ja tiivistyslitkujen asennukseen. Hommasin erillisen asennusruiskun letkuineen, jolla sekin sujui nätisti. Toinen tapa on jättää renkaan reuna lyhyeltä matkaa auki, loirottaa litkua siitä sisuksiin ja sen jälkeen asentaa reunus vanteelle. Kuulosti sen verran sotkuherkältä tavalta, että päädyin siistiin ja helppoon versioon. Suosittelen lämpimästi.

Sitten vaan venttiilin sielu takaisin ja ajopaineet renkaisiin. Sen jälkeen heiluttelua ja ravistelua, sekä renkaiden pyörittelyä. Tällä varmistuu litkun leviäminen tasaisesti. Olisin käynyt ajamassa heti, mutta sadekeli ja väsynyt olotila saivat tyytymään renkaiden pyörittelyyn pajalla.

Miksi tubelessrenkaat?
Mihin sitten tällä hässäköinnillä pyritään? Siihen, että voidaan ajaa matalemmilla rengaspaineilla kuin sisärengasversioissa. Litkutetuissa renkaissa ei ole sisärengasta mikä puhkeaisi. Jos ulkorenkaaseen tulee pienempää pistoa, tiivistys- ja paikkalitkun pitäisi tukkia reikä ulos vuotavan ilman myötä. Riittävän isolle reiälle ei tietysti auta mikään. Toinen etu on sisärenkaan ja ulkorenkaan välisen kitkan poistuminen. Tällä on vaikutusta rullaavuuteen. Sisärenkaissakin butyylisisureiden vaihtaminen lateksiversioon parantaa tätä asiaa. Suosittelen kokeilemaan, ellei halua värkätä tubelesshommien kanssa. Kiekkojen kokonaispainossa voidaan saavuttaa kevennystä, etenkin jos on käyttänyt butyylisisureita. Minun tapauksessa eroa ei tainnut tulla merkittävästi, koska käytin lateksisisureita. Tubelessvannenauha kun tekee hitusen lisää ja vahvemmat ulkorenkaat myös. Maxxiksen Ikon/Ardent -combossa on painoa enemmän kuin Shwalben ohutkylkisillä Rocket roneilla. Suurin etu on kuitenkin tuo matalempi ilmanpaine, jolla meikäläisenkin ajomaailma tullenee muuttumaan oleellisesti kivikoissa ja juurakoissa. Rengas kun "nielaisee" osan siitä töyssystä edetessään.

Ketjuhommia
Hossan poluilla kävi alkuviikosta niin, että ketju pätkähti poikki pyytämättä ja yllättäin. Todennäköisesti kyse oli kiertovaihtajalla niin helposti tehtävästä liiallisesta kertanostosta takapakalla ja siihen pieni paine kammille väärässä kohdassa. Yksi ketjun sivulenkeistä taittui nastasta ulos ja homma oli siinä. Vaikka täytyy sanoa, että KMC:n perustason 10-ketju ei ollut mitenkään vakuuttava. Kulumista oli jo tapahtunut kevyen talvikäytön ja nyt alkukesän ajeluiden jäljiltä.

Onneksi oli ketjunkatkaisija ja ketjuliittimiä repussa. Matka jatkui 5min varikkopysäyksen jälkeen.


Joten asensin uuden SRAM PC1091R:n paikoilleen ja samalla ykköskiekkoihin aika mukavasti sopivan SRAM XX pakan. Kyllä nyt kelpaa taas ajella. Kakkoskiekot saavat jäädä sisuriversioiksi toistaiseksi ja pakkana toimii SRAM 1070. Täytyy vain hommata uusi ketju melkein sitä yhdistelmää varten. Ja toinen varalle.



Ketju hyväilee SRAM XX pakkaa.

Uusi 1091R odottaa ajoa.

Etuvaihtajaksi vaihtui jo keväämmällä SRAM XX

Olen ajanut taas kiertovaihtajilla Hossan huviveron perinnän jälkeen. Oikean käden peukalovamma tiesi sitä, ettei triggerisiftereiden käyttö sujunut pitkään aikaan. Saas nähdä tulee vaihdettua takaisin niihin. No jos jostain löytyisi XX-versiot järkihintaan, niin mikä ettei...XO:n kiertovaihtajat pelaavat kyllä hyvin.
Evoluutio III näyttää siis tältä


Että tämmöisiä askareita koilliskairassa tällä kertaa. Paremmin sujuu uuden pyöränkin odottelu, kun kehittää Highballia. Jaa mitä uutta pyörää? No siitä sitten aikanaan enemmän ;) Kunpa tulisit jo, laulaa Kolmas Nainen kipaleessaan Päivät kuluu hukkaan. Ekaan lauseeseen yhdyn kyllä, mutta Highballin kanssa eivät päivät totisesti kulu hukkaan!