Virtaa

Lajimme harrastajilla on sitä puntit täynnä pitkän talvikauden jäljiltä. Tuolla jossain kirmataan kuin nuoret varsat laitumilla, vaikka niitä kuljettua kilsoja olisikin enemmän takana.

Miltä kuulostaa jo talvella Kuusamo GT:ssä hienosti ajaneiden brevettimiesten tuorein siivu: 400km Oulujärvi kiertäen. Rivakimmat kuskit lappoivat matkan yli kolmen kympin keskarilla ja hieman hitaammin kiiruhtaneetkin tulivat ihan hyvää matkavauhtia 20h kokonaisajalla. Huh huh ja sekin oli vielä harjoittelua kohti London-Edinburgh-London -tapahtumaa, jossa ajetaan viidessä päivässä 1400km. Jesses! Suomalaisten pitkänmatkan pyöräilijöiden edesottamuksia voi seurata muuten Randonneurs Finland -sivujen kautta. 

Aivan liian pitkän matkan pyöräilijöitäkö?
Brevettiajajien suoritukset ovat osoitus siitä, että ihminen kykenee halutessaan ihmeellisiinkin juttuihin. Nuo reissut osoittavat myös lajin sisällä oleville pyöräilyn ystäville, että pyöräilyssä on todellakin paljon muustakin kyse kuin kilpailuista tai siitä, kuka on nopein tai taktisesti fiksuin. Itsellä ei ole kokemusta 222km pidemmästä siivusta (+ seuraavana päivänä 206km), mutta tuokin yhdistelmä antoi esimakua siitä, minkälainen yhteisöllinen juttu tuollaisissa seteissä piilee. Talvella ajettu Kuusamo GT:n 162km oli taas kokemus, jossa oli kyse myös luonnon ääriolojen kanssa pärjäämisestä, väsymyksestä ja itsensä voittamisesta. Pieni mutta itsepäinen ja epämääräistä hulluutta ilmentävä porukka ajoi reissun läpi kuka enempi ja kuka vähempi väsyneenä mutta onnellisena. Nostetaanpa kypärää ja lakkia itse kukanenkin näille maestroille! Ja juu, se aivan liian pitkän matkan pyöräilijähän on Savon brevettimaestro Stan the Man!

Mopolla tähtiin?
Keväisiä virtauksia ilmentäen tempokuskitkin ovat päässeet korkkaamaan kilpailukautensa. Nivalassa ajetut Järvikylän tempot saivat katsojienkin simänurkat valumaan jotain kosteaa, joko kyyneliä tai ilmavirran aiheuttamaa kosteutta. Kainuun suuri mies Mikko Kejo täräytti 20km aika-ajon vaatimattomalla 46,9kmh keskinopeudella. Eikä Kangaskokon Juha jäänyt kuin pari sekuntia "hitaampana" toiseksi. Kokeilkaapa joskus pistellä vaikka minuutti tuota vauhtia...eikä muuten tavallisella kaupan mopolla pysy perässä! Myös Tandemilla ehtii aika kivasti: kaksikko Jarmo Ollanketo - Marko Törmänen jyysti saman matkan hivenen yli 50kmh keskarilla...huh huh!

Lämpöä koneeseen
Mikähän luonnon oikku tässä viikonloppuna koettiin? Meinaan lauantaina lämpötilat kokosivat Kuusamossakin lähes hellelukemiin. Eikä ollut sääskiä! Se oli muuten harvinaista herkkua eikä tule enää tänä vuona toistumaan vaikka lämpeäisikin samoihin lukemiin jossain vaiheessa (siitä ei ole kyllä takeita..). Olipahan makiaa pukea lyhyet ajokamppeet päälle. Eihän sitä meinannut uskoa todeksi, kun suuntasin maastolenkille lauantaipäivänä. Metsäpoluilla menikin iloisesti vajova 2,5h ja voi sanoa, että tuli kirmailtua sielläkin ihan kiitettävästi.

Skandaali Matkajoen sillalla!

Eikä ollut kylmä sunnuntainakaan, kun ajettiin kymmenen ukon kanssa Posiolle päiväkaffelle. Parikymppiä meni rikki silloinkin. Tosin kotiin paluun jälkeen palattiin sitten normimeininkiin: hivenen reilu 10 astetta ja kylmä tuuli. Mutta eipä haitannut siinä vaiheessa. Posion reissu lapettiin ihan reipasta tahtia ja tuli vähän testailtua mäkijalkojakin. Eihän näillä naruilla tietysti nuorten miesten vauhtiin ylletä, mutta ihan kotitarpeiksi asti mäki nousi. Tuli kumminkin ajettua 127km reiluun neljään tuntiin niin hyvää vauhtia pidettiin.

Koivet tauon jälkeen tönkkönä pitkässä ylämäessä kohti Kuusamoa

Nyt saakin sitten tointua viikonlopun rykäisyistä ja palautella jäseniä. Paitsi että pitäisi lähteä tästä pottumaan kääntöön. Se on sitä luonnon punttisalia se. Mutta ajokiimaa pitää nyt nostattaa tulevaa lauantaita silmällä pitäen. Kuusi tuntia Virpiniemen maastoissa on ihan mojova paketti, eikä sinne passaa lähteä koivet tukossa. Onhan se muutenkin taas metkaa päästä ajamaan maastoon ja siten, että paikalla on muitakin kuin poroja ja sääskiä.

p.s. saatiin muuten se Levi24 joukkuekin kasaan! Eli kesäkuun puolessa välissä lähetään ajamaan Cycloksen neljän kuskin joukkueella, loistava juttu!

Sunnuntaiden välissä

Viimeviikon saldo oli sunnuntaista sunnuntaihin 333km maantiellä. Viikko takaperin sunnuntaina ajettiin Konttaisen lenkki kymmenen miehen yhteislenkkinä ja mittaa kertyi minulla 103km (Torankijärvi lämmittelyksi alle). Ei ollut Konttaisen kinkama yhtään loiventunut talven aikana! Ihanan raastava nousu yhä edelleen, mutta kyllähän se nousi ihan eri tavalla kuin viimevuonna huonon talven jälkeen. Eikä patteri tyhjentynyt siihenkään millään muotoa, vaan hyvin jaksoi koko loppulenkin nousuvoittoisen osankin ajaa ihan reipasta tahtia. Erityistähän tuossa lenkissä oli se, että nappasin Esan päänahkan Tuovilan bussipysäkkikirissä :) Ne muistetaan ja niistä muistutetaan o/

Letka menossa Rukan keskusaukion suuntaan

Maanantai meni istuessa ja matkustaessa Kuusamon ja Oulun väliä. Joten tiistaina olikin sitten hyvä käydä ajamasa tiistailenkin avausta. Tosin en pysynyt ukkojen kyydissä Nissinvaaran lenkillä, kun ajoin niin hitaasti etteivät jaksaneet odotella :) Taisipa keskari olla niinkin hurja kuin 22kmh...mutta jalat kiittelivät, kun saivat hyvää palautusta ja virkistystä. Keskiviikkona avattiin harjoitustempot ja opeteltiin samalla hyvä lämmittelysysteemi sovellettavaksi itse kullekin ennen varsinaista suoritusta. Itse ajoin vitosen tempon ja vaikka kuinka ajattelin ensialkuun ajavani kohtuu rennosti, tuli kumminkin puristettua osittain ihan kunnolla. Vaikka tiesihän sen jo etukäteen, että kylmässä +5 asteen kelissä ja napakassa pohjoistuulessa kulku ei ollut parasta mahdollista. Koetin puristaa ylämäkiin enempi tehoja kuin ennen ja jotain kuulosti tapahtuvankin. Loppuaika oli kumminkin 15s. päässä viimekauden parhaasta, että ei huonosti. Keskisyke huiteli 170 ja maksimi kävi 180:ssa, että sellaista aika nihkeää meininkiä jo noilla sykkeillä. Ehkä olisi mennyt paremminkin, mutta sössin homman ekassa lämmittelyvedossa, kun tyhmänä iskin maksimivauhdit heti päälle kun käsky kävi ja tuloksena oli keuhkot vetoketjulle ja jalat hapoille :) Kun olisi pitänyt ajaa se maksimi noususuuntaisesti minuutin kuluessa. Ei ole mullakaan liikaa tulitikkuja vielä askissa poltettavaksi joka käänteessä. No, seuraavalla kerralla taas viisaammin..


Torstaina ajettiin ns. helatorstain lenkki, Törmäsenvaara + Nissinvaara josta kertyi n.75km. Hyvä palauttava setti, jossa otettiin muutamia mäkikirejä mutta ei sen kummempaa. Perjantaina oli hyvä lepäillä ja lauantaina sää teki sitten tepposet: aamulla oli vaihteeksi lumet maassa ja aamupäivästä satoi sen kokoisia "lumirättejä" että enpä ole moisia vähään aikaan nähnyt. Onneksi lumet alkoivat sulamaan iltapäivän aikana. Sunnuntaina olikin äitienpäivä ja yhteislenkistä luovuttiin suosiolla. Mutta eihän me Ossin kanssa maltettu olla ajamatta pientä päivälenkkiä. Niinpä suuntasimme Penttilän lenkille, joka ajettiin loppupeleissä sitten melkoisen reipasta haipakkaa, varsinkin viimeiset 20km. Penttilänvaaran tien risteyksestä Torankiin on aika moista ylös-alas profiilia ja tietysti Taviharjun nousu "helmenä". Eipä kuulostanut Ossilla muutaman viikon ajotauko heikentäneen ajokykyä, hyvä että pysyin siinä kohtaa perässä. Toki olihan sitä tullut ajettua kilsoja alle viikon aikana, ettei ihan tuoreena siinä kohtaa ollut. Kuitenkin siinä mentiin ihan kunnon kyytejä ja kun kahtakymppiä jyystettiin Taviharjua ylös kävi mielessä, että ei tätä nyt kovin paljon lujempaa enää kehtaa..no sitten lähempänä Torankia rutisteltiin Säynäjän alamäkeen ihan tosissaan kiihdyttäen. Kyllä sieltä yli seittemääkymppiä tultiin alas..

Eli ihan mukava viikko kumminkin tämmöiselle koukkupolvelle, joka on päivätyössä. Nyt täytyy huilailla päivä pari ja sitten kun vesisateet hellittävät, suunnata eturengas maastopuolelle. Nimittäin parin viikon päästä ajetaan kauden ensimmäinen pitkä maastosiivu PaksukumiPolokasun merkeissä. Virpiniemessä saa ajella 6h aikana niin paljon kuin lystää, joten sitäkin ajatellen on syytä vaihtaa paksukuminen ajokki alle noin niinkuin pääsääntöisemmin.

Kuurinkia

Se on varma kevään merkki, kun leppeän auringonpaisteisen päivän päätteeksi (minuuttia ennen tempoharjoituksen alkua) alkaa satamaan lunta. Mahtavaa hommaa yrittää tuupata tehoja kun kroppa on kuin puolikalsea jääkaappi. Seuraavana aamuna odottikin sitten jo tämä näky:

Ensimmäinen takatalvi 3.5.2013

Näin se menee
Tämmöinen on Kuusamon kevät - kelit vaihtelevat todella paljon. Jonakin päivänä tai viikkona voi olla lämpimämpää kuin alkukesästä. Hiihtokansalle iskee kriisi, kun ei pääsekään enää nytkyttämään sitä talven 127:ttä lenkkiään pitäjän ympärysladulla. Kun kilsoja ei tullutkaan viidessä kuukaudessa kuin 2598km. Kaikenmaailman pipokansaa näkee säntäilemässä jäisillä kevyenliikenteen väylillä, kuka milläkin korvikehärvelillä tai juosten. Joku jopa pyöräilemässä vuoden 1992 marketin alennusmyynnistä ostetulla maastopyörällä, jonka sarviin on viritetty eräänlainen lisätankohäkkyrä sojottaen taivasta kohden. Vain kolme raskainta vaihdetta toimivat ja kolme kesää sitten viimeksi rasvattu kettinki kitisee tuskissaan, kun pertsapohkeet jyhkivät menemään. Alkuperäiset nappularenkaat ritisevät sivukudosten halkeamista, kun painetta on isketty 4,5 kiloa. Pitäähän sitä nyt ilmaa olla. Tai vaihtoehtoisesti vanne kolkuttaa lusussa olevan renkaan läpi kanttareita vasten.

Juhannuksen alusviikkohan on sellaista kohtuullisen vähälumista aikaa. Vanhalta juhannukselta alkaa lämmetä ja samalla iloksemme saapuu noin biljoona itikkaa. Heinäkuussa saattaa kylmetä uudestaan jonnekin +1...+3 asteen kieppeisiin, jos virtaukset tulevat sopivasti Kuolan niemimaan ja Siperian suunnasta. Pipot kaivetaan päähän ja kinttaat isketään kouraan.Ensimmäinen itikkasukupolvi tuhoutuu siinä vaiheessa.

Niistä kun selvitään, niin tuttavuutta tekee ziljoona mäkäräistä, polttiaista, kusiaista, ampiaista, kimalaista ja muuta herhiläistä. Pyöräiljän rusketus on taattu, kesäpäivästä selviää hengissä vain ajamalla öttiäisiä karkuun! Paitsi jos osut paarma-parveen ja päälläsi sattuu olemaan jotain kirkasväristä asustetta (esim. punaista). Siistiä ajaa telaketjua maantiellä, kun paarmat vetelevät kahdeksikkoa ympärilläsi. Eroon pääset, kun nostat vauhdin 40kmh paremmalle puolelle. Sole mikhän!

Levotonta touhua
Talven perusrytmisen harjoituskauden ja normaaliarjen jälkeen tietynlainen levottomuus kasvaa. Tekisi niin kauheasti mieli tehdä sitä ja tätä, ajaa paljon ja usein kuin villivarsa laitumella. Päättömästi kouhottaen vailla minkäänlaista holttia. Kun pitäisi oikeastaan jatkaa perustyön tekemistä, säätäen tekemisen sisältöä pikkaisen uusiksi. Jos ulkona on oikeasti kohtuullinenkaan keli, niin se aiemmin sisällä tehty tehotreeni voidaan siirtää aivan hyvin ulos. Mutta siinäpä se onkin sitten totutteleminen ulkoilman vaihteleviin muuttujiin. Tärkeintä on kuitenkin luoda uusia ärsykkeitä kropalle ja pitää edelleen rytmistä kiinni. Toukokuun alussa ei tarvitse olla elämänsä kunnossa, päinvastoin. Paitsi jos ajat maantiekisoja. Räntä- ja lumisateessa, märässä, kylmässä, ravassa ja muussa paskassa. Suomen kisathan ajetaan suurinpiirtein huhtikuun puolesta välistä kesäkuun puoleen väliin. Mitä nyt pohjoisen Suomen timanttinen maantiekisojen etappikisa Tervaetapit tuikkii kilpailukalenterissa kirkkaana 5.-7.7.2013 jälleen kerran. Katsokaapa muuten kuinka monipuolista ajettavaa löytyykään Pohjois-Suomen Pyöräilyn ajokalenterista tänäkin kesänä:
PSP:n ajokalenteri 2013

Hillintää ja hanaa
Me kaikki osaamme ajaa mielestämme lujaa. Vaikka pääsääntöisesti voi sanoa, että harva ajaa oikeasti lujaa. Tai oikeasti hitaasti. Minun ja niin monen muunkin suurin ongelma on se, että ääripäiden ero on aivan liian kapea. Teholenkki tai -harjoitus ei ole oikeasti riittävän kova ja sitä ei tehdä riittävän tuoreena ja maltilla, jotta oikea vaikutus saataisiin aikaiseksi. Palauttava lenkki ei pysy oikeasti palauttavana. Siis sellaisena, mikä todella huoltaisi kroppaa ja auttaisi toipumaan kovasta harjoituksesta.

Vaikka paidassa kiirehditään, oikeasti myös otetaan iisisti.

Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen: tästä päivästä eteenpäin palauttava lenkki pysyy sellaisena alusta loppuun. Ajan niin hitaasti, että alkaa naurattamaan. Tai itkettämään kun ei saa ajaa lujempaa. Teholenkki menee sellaisille alueille, jossa pääsääntöisesti itkettää. Jonka jälkeen naurattaa, kun niin paljon itketti. Kykenen kehittämään 42 vuotiasta moottoriani ääripäitä laventamalla. Toisaalta myös konetta sopivasti kiusaamalla. Sama se, missä muodossa sitten tulenkin ulosmittaamaan lopputulemaa.

Uudet ajokamppeet saapuivat

Tähtäyksiä
Sitäkin asiaa on tullut mietittyä. Kalenteriin on ruksattu kesän kohokohdaksi heinäkuun loppupuolella (20.7.2013) ajettava Syöte MTB. Silloin pitäisi olla ajokenkä syönnillään ja ajokiima huipussaan. Tällä hetkellä ilmoittautuneita on jo lähes 200, joten mahtavasti on tapahtuma saanut jalansijansa ihmisten ajokalentereissa. Ja vielä ehtii mukaan.

Sitä ennen ajan 25.5. Paksukumi Teamin järjestämän PaksuKumiPolokasun Virpiniemessä. Kyseessä on 6h maastoajotapahtuma. Mikäli suunnitelmat toteutuvat, siitä vajaan kuukauden päästä olisi tarjolla Levi24 osana nelihenkistä joukkuetta. Näitä välietappeja ja päätavoitetta varten olen päättänyt jättää asfaltin nielemisen vähemmälle.

Yksi viikon harjoituksista suuntautuu Kapustavaaran mäkiin, treenaamaan mäennousukykyä, laskutaitoa ja rytminmuutoksia. Toinen harjoitus suuntautuu jonnekin, mistä löytyy teknisempää vauhtipätkää, jota sitten voi kellottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Viikkotempossa treenataan voimaa ja rassataan hapenottoa.

Katsotaan erikseen mitä loppukesästä ja syksystä tapahtuu. Ajamistahan kyllä riittäisi yllin kyllin.

Vormiston opein, puristetaan perseellä!

Sitten
Kuurinkia on otettu ja kokeiltu. Siis niitä Rotorin Q-ringejä. Kuurinkejä. Kyllä ne tuntuvat toimivan ihan hyvin ja jonkinlaista etua olen huomaavinani mäennousussa ja erityisesti putkelta ajossa. Samaten jalkojen lihakset aktivoituvat toisella tapaa. Takareiden, pohkeiden ja lantion lihakset työskentelevät selkeästi aktiivisemmin kuin tavallisilla rattailla. Välitykset ovat vaan hivenen oudot, kun ovat kevyemmät kuin ennen. Sitä vaan tässä on tullut mietittyä, että noinkohan nuo ovaalit rattaat pitää hommata maastopyöräänkin?