sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Soran rapinaa Tärkkämöjoen koskelle

Ei tullut mitään kummoista lämpöaaltoa Koillismaalle, joten tämän päivän ohjelmaan passasi hyvin soratielenkki. Jotenkin sitä ei enää näillä kilometreillä kehtaa kovin viileässä hinkata tien laitaa maantievauhdeilla. Mainio vaihtoehto on ajella vaihtelevia sorateitä ja tutkailla kevään etenemistä. Kilometri jos toinenkin on tullut taitettua Kuusamon sorateillä ja uskollinen soraratsu Santacruz Highball 29er on osoittautunut loistavaksi sekakäyttäjän unelmapyöräksi. Niin tänäänkin.



Soratiet olivat kuivaneet.


Mainio peltotie lähikulmilla.



Kevättyöt odottivat.

Välillä sai ajella torpparin asvalttia.

Välillä lanattua tienpintaa.

Soratiet ovat selvinneet hyvin kelirikosta, kiitos yöpakkasten. Pintoja oli ehditty jo osittain lanaamaankin. Kevätpaskan hajua ei vielä ollut havaittavissa, viimeiset lumet ovat vasta sulaneet ja peltotöihin ei ole ihan vielä ryhdytty muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tärkkämöjoki virtasi tutussa uomassaan Pikku Muojärven ja Muojärven välissä. Komeat kosket löytyvät Kajavantien vierestä, kun vain malttaa edetä hivenen edemmäs tien varresta. Hienosti siellä vesi pauhasi, joskin ei ehkä enää kaikista vuolaimmalla voimallaan. Hieno koski joka tapauksessa.





Kosken kynnykselle oli juuttunut jokeen kaatunut puu. Yksiöstä oli tipahtanut pohja pois. Suositellaan vain riippumatollisille asukeille.



Jokivarren maastoissa on mukava käydä käppäilemässä ja tutkimassa vanhoja kuusia ja mäntyjä. Jokivarren mini-ilmasto on ollut otollinen kasvupaikka ja korkeutta sekä paksuutta onkin kertynyt rutkasti. Vanhimmat ovat kellistyneet ja metsän lahottajat ovat hoitamassa hommiansa tälläkin hetkellä.

Kerrostalovanhus oli antautunut.





Paluumatka oli mukava ajella Sossonniemen kautta, vaikka ne tien varren isot hakkuumaisemat eivät niin miellyttäviä silmälle olekaan. Lopun 18km myötätuulessa siloista asvalttia pitkin suorastaan lennätti takaisin kotiportille.




Puun korjuut jatkuvat.

Hanaa.



Hyvä reissu jälleen vyölle. Seurana sininen taivas, pilven hattarat ja auringon paiste.



lauantai 4. toukokuuta 2019

Tuppipotut ja hankikelit

Ihan ei käynyt mielessä reilu viikko sitten maantielenkkiä ajaessa, että tänä aamuna ajelisin hankikeleillä pikkupakkasessa. 

"It aint`t over `til it`s over".



Vapun jälkeen Kuolan niemimaalta alkaneet virtaukset toivat talven takaisin länsi-siperiaan ja perjantaina 3.5.2019 joutui kolaamaan pihalta toistakymmentä senttiä uutta lunta. Mutta ei se mitään, sitä varten on erilaisia välineitä ja varusteita, että ulkoilu onnistuu jos vain muutoin sattuu huvittamaan.

Aamusta tuli tunne, että nyt on lähdettävä. Joten talvikamppeet niskaan ja Farleyn keula kohti soramonttuja.







Hiekkaharjut olivat kohmeessa.



Lumet ehtivät aikaisen lämpöaallon myötä sulaa melkoisen olemattomiin, etenkin aurinkoisilla paikoilla. Mutta talven tehtyä uukkarit takaisin yöpakkaset kehittivät mukavan yllätyksen: kovapintainen hanki oli tuoreen hötölumen alla odottamassa meikäläistä tarjoamaan barbegazien kuviota lumelle. Erittäin mukavaa!










Välikankaan Kheopsi.

Se on muuten koppakuoriaiselle iso vuori kiivettäväksi..



Pari tuntia vierähti mukavasti, kiertäen myös kylän ympäryksen lumesta sulavia pyöräteitä. Reissun päälle kun junttasi lautasellisen tuppipottuja, pannullisen kalapuikkoja ja motillisen maitoa niin avot.






Jo vain. Mutta jos nyt sovittaisiin kuitenkin, että talvi jäisi viimein tähän?