lauantai 11. helmikuuta 2017

Syötteen talvireitit osa II: Ahmakalliolta Rytivaaraan

Oululaisen pyöräseuran PK-Teamin miehet houkuttelivat puolihuolimattomasti miestä jälleen Syötteen talvireiteille perjantai-iltana. "Lähe matkaan, ajetaan 4-5h retkeillen". Vaikka alla oli kuusamolaisittain loistava ajoviikko paikallisilla urilla ja kroppa jonkinverran jo kuormittunut, ei tarvinnut kauaa miettiä tarjousta. Pakkasin kamppeet aamulla ja suuntasin taas Syötteelle. Kuusamon pään sää ei ollut mikään kaksinen, lumentuhrua oli ilmassa ja pilvistä. Vaan Taivalkoskelle kun pääsi, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ei huono! Pakkasta oli -14°C, mutta keli vaikutti tyyneltä.

Luontokeskuksen pihasta starttasi viiden miehen ryhmä liikkeelle jonkin verran kympin jälkeen. Talvireitit olivat todella hyvässä iskussa. Pohjat lähes panssaria ja uutta lunta vain ohut huntu päällä. Ajo-olosuhde oli siis paras mahdollinen. Annintuvan jälkeen keli raitistui entisestään ja alettiin hätyytellä jo miinus kahtakymppiä. Päätettiin lähteä kiipeämään Ahmatupaa kohti, jolloin nousupätkällä saatiin koneistot lämpöisiksi. Matkan etapit olivat lopulta Välitupa, Ahmatupa, Ahmakallio, Toraslampi, Rytivaara ja päätepisteen vuokratuvan pihapiiri, takaisin Toraslammelle, josta valjakkoreittejä takaisin kohti Teerivaaran suuntia ja Hulhavanahon seutuja. Loppusiirtymä tietä pitkin Luontokeskukselle. Oli se vain taas huippureissu, vajaat 4h ajoa ja 60km mittariin. Loistava päätös tälle viikolle, huomenna vois ottaa jo huilaillen!




"Piis maan"

Hävytöntä, miten muoviromua kylvetään pitkin kansallispuistoja...



Filimi kulluu, rajota jo!



Ahmakallion näköalatorni






Mitä täällä vetelehditään??


Toraslammen tupa, sielä kuulemma kummittelee..

Kohti Rytivaaraa


Trekteilyä



Rytivaaran torpan piha-aluetta ja sen rakennuksia



Tätä MH:n tupaa voi vuokrata, pihasta löytyy myös sauna.




Lampola




Saa sitä olla taas tyytyväinen itseensä. Reissu meni ongelmitta, ajojalka oli itseasiassa erittäin hyvä. Vaikka hivenen epäilin, olisiko kintut jo väsyneet viikon temmellyksistä. Mutta hyvin jaksoi jauhaa. Eikä sokerimittarin lukema kotona (5.2) reissun jälkeen aiheuttanut muuta kuin hymyä. Sopivan tasaisesti evästä pitkin päivää, riittävästi juomaa ja tulos on siinä. Mahtavia elämyksiä jälleen muistipankkiin!



lauantai 21. tammikuuta 2017

Syötteen talvireiteillä pyöräilemässä

Suuntasin auton keulan aamusta kohti Syötettä ja alueen talvipyöräilyreittejä. Oli viimeinkin aika korjata aukko sivistyksessä ja lähteä tutkimaan mistä on kyse. Saati vierailemaan Syötteellä talviaikaan, sekin ensimmäinen kerta laatuaan.



Kuusamolaisella polkupyöräilyn harrastajalla meinasi olla pasmat sekaisin klo 10.15 Syötteen luontokeskuksen pihalla, kun ympärillä pyöri valmiiksi pari pyöräilijäporukkaa ja kuusi vai seitsemän kuskia. Jestas, mitä täällä tapahtuu??
Pakkasta oli -12...-14°C ja tuuleskeli aika viiltävästi. Kävin hakemassa luontokeskukselta reittikartan ja tutkailin varsteita virittäessäni, että aluksi pitäisi laskea Annintuvalle, josta sitten reiteille. Otin ylimääräisen takin laskun ajaksi ylle, niin eipähän tarvinnut paleltua heti kärkeen.

Olikohan neljää kilometria mittarissa, kun kamerassa oli jo varmaan kymmeniä kuvia! Huiman hienoa maisemaa tuli vastaan jatkuvalla syötöllä, aurinko paistoi ja tuulikin tuntui puhaltelevan selän puolelta. Kannatti kerrassaan tulla. Suurinpiirtein metrin levyinen ajoura oli lähes panssaria ja ilmeisesti ihan juuri vielä lanattu. Olin varautunut ihan muuhun ja pysähdyinkin pumppaamaan hivenen lisää ilmaa eturenkaaseen, 0.3bar paine tuntui muljuavalta ja nosto 0.4 rauhoitti menoa sopivasti.
















Kurvasin Toraslammelle menevän uran ohi ja kaarsin kohti Ahmakalliota. Luontokeskukselta vinkkasivat, että reitti olisi nyt auki. Nousua oli tiedossa. Vaan sittenhän näkökenttään ilmestyi Köpi, joka oli raapaissut jo silmiä aukoakseen parikymmentä kilsaa vyölle. Ei muuta kuin perään. Nimenomaan, sillä suurinpiirtein 6m pysyin siinä pyöränmitan päässä, kunnes piti antaa jo siimaa :) No, näin me olemme ennenkin ajaneet. Meikäläinen seurailee hajujälkeä ja maestro jumppaa haarahyppyjä aina jossain matkan varrella, odottaessaan perälautaa paikalle.

Ahmakalliolle kiikkuminen, näköalatorniin kipuaminen, maisemien katselu, tykkymetsän ihmettely ja sitten hoilakan laskusouuden nautiskelu sai suun korviin. Pelkästään tämän takia kannatti tulla! Kertakaikkiaan hieno lenkki kansallispuiston maisemissa.











 




 








Muoviromua levitelty kansallispuistoon! Hävyttömiä..


Tuon huippukiepin jälkeen kurvailtiin Ahmatuvalle, sieltä Ylpiätuvalle, Välituvalle ja takaisin Annintuvalle. Pilssivesien laskun jälkeen jatkettiin rantabulevardin suunnille ja ajeltiin Romesuvannolle. Keli kylmeni reippaasti, liekkö ollut jo lähelle -20°C niillä seuduin? Barbegazien suunnat linjattiin kohti Syötekyläntietä, jonka ylityksen jälkeen lähdettiin takaisin kohti Romesuolle vievää uraa. Sekin ura on vain talvella saavutettavissa, kertakaikkisen hienoa koettavaksi.





Älä lähre sinne. Välituvalta tultaessa viritti komoislutzia, mutta tulppina tuli tonttiin. Siinä ei muuten montaa millisekuntia mene kun klossit nassahtaa auki ja pontrageri on jo maata vasten :)

Aina sitä saa oottaa...





Tätäkin tietä on ajettu kesällä ja pyöritty kulmilla polkuja ajellen.












Romesuolta jatkettiin kohti Isolle vievää loppurykäisyä, joka kuitenkin ohitettiin kiertämällä urastoja pitkin Iso-Syötteen julkisivun puolelle. Metka oli nähdä Syötteellä elämää, väkeä oli kuin pipoa Safaritalon seutuvilla, matkailuvaunualueilla jne. Kesällä kun tienoolla on lähinnä sääskiä maastopyöräilijöiden ja rullahiihtäjien lisäksi.

Loppuparlamentti pidettiin luontokeskuksella pullakaffien äärellä. Voi vitsit. Ei voi muuta sanoa. Hieno elämys kokonaisuudessaan ja Ahmakallion kierros oli -92 alkaneen pyöräilyharrastus-urani kohokohta. Aika paljon sanottu, mutta niin se oli ja on.


Lisäkoordinaatteja löydätte sivuilta luontoon.fi  ja Bike Hotel Concept

Menkää ihmeessä toteamaan itse!

Tässä alkuosa, vastapäivään kierrettynä
Loppuosa ja edelleen vastapäivään edeten.