sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Evoluutio III

Entisen merenpohjan asukit ovat jo vuosia hymistelleet koilliskairan kuskille, joka on ajellut sisäkumit sinkuen polkupyörällään. Nyt saa pyyhkiä hymyn suupielistä :) Täältä tullaan jouheasti soljuen - täysiä!


Pitkiä ovat meikäläisen budjettiluokan kehitysprojektit. Kun tähtää hyviin ja laadukkaisiin osiin sekä välineisiin, joutuu raapimaan pörssiä pitkään ja hartaasti. Ostin huhtikuussa vannenauhat, tubelessventtiilit sekä litkut. Toukokuussa hankin ulkorenkaiksi Maxxiksen Ikon/Ardent yhdistelmän 3C Maxxspeedeina ja nyt kesäkuussa Bontragerin Flashcharger-nimeä tottelevan erikoispumpun, jolla sai renkaat nostettua vanteille. Hiljaa hyvä tulee!

Mutta olipa se varsin helppo toteuttaa tubeless-nöösillekin. Bontragerin omat vannenauhat istuivat kuin valetut Dustereiden kehiin. Venttiilit paikoilleen ja rengastöihin. Rasvasin renkaiden reunanauhat ohuesti ja sain ne paikoilleen käsin leipomalla (eipä ole tullut rengasrautoja käytettyä enää aikoihin). Sisäkumittoman päällirenkaan saaminen vanteen reunaolakkeisiin vaatii ilmanpainetta. Kun ei ole sitä sisärengasta, joka pukkaisi ulkorenkaan paikoilleen. Tämä onnistuu tietenkin esim. kompuralla, mutta myös tällaisella tarkoitukseen kehitetyllä pumpulla:


Pumppu toimii siten, että ensin ilmakammioon pumpataan painetta ja se vapautetaan renkaaseen tuota punaista hanikkaa kääntämällä. Toki pumppu toimii myös perinteisten pumppujen tapaan, vivun ollessa normiasennossa. Takarenkaan kohdalla en pumpannut latinkia ihan riittävästi ja rengas jäi nousematta yhdestä kohtaa. Eipä ihme, kun painetta renkaassa oli vajaat 2 bar. Joten uusi latinki ja homma hoitui sitten sillä. Eturenkaan sain sitten kertalatauksella, kun pumppasin säiliön reilusti klo 15 kieppeisiin. Helppoa kuin mikä, eikä tarvinnut kakistella enempäänsä. Seuraavaksi ilmat pois, venttiilin sielu irti ja tiivistyslitkujen asennukseen. Hommasin erillisen asennusruiskun letkuineen, jolla sekin sujui nätisti. Toinen tapa on jättää renkaan reuna lyhyeltä matkaa auki, loirottaa litkua siitä sisuksiin ja sen jälkeen asentaa reunus vanteelle. Kuulosti sen verran sotkuherkältä tavalta, että päädyin siistiin ja helppoon versioon. Suosittelen lämpimästi.

Sitten vaan venttiilin sielu takaisin ja ajopaineet renkaisiin. Sen jälkeen heiluttelua ja ravistelua, sekä renkaiden pyörittelyä. Tällä varmistuu litkun leviäminen tasaisesti. Olisin käynyt ajamassa heti, mutta sadekeli ja väsynyt olotila saivat tyytymään renkaiden pyörittelyyn pajalla.

Miksi tubelessrenkaat?
Mihin sitten tällä hässäköinnillä pyritään? Siihen, että voidaan ajaa matalemmilla rengaspaineilla kuin sisärengasversioissa. Litkutetuissa renkaissa ei ole sisärengasta mikä puhkeaisi. Jos ulkorenkaaseen tulee pienempää pistoa, tiivistys- ja paikkalitkun pitäisi tukkia reikä ulos vuotavan ilman myötä. Riittävän isolle reiälle ei tietysti auta mikään. Toinen etu on sisärenkaan ja ulkorenkaan välisen kitkan poistuminen. Tällä on vaikutusta rullaavuuteen. Sisärenkaissakin butyylisisureiden vaihtaminen lateksiversioon parantaa tätä asiaa. Suosittelen kokeilemaan, ellei halua värkätä tubelesshommien kanssa. Kiekkojen kokonaispainossa voidaan saavuttaa kevennystä, etenkin jos on käyttänyt butyylisisureita. Minun tapauksessa eroa ei tainnut tulla merkittävästi, koska käytin lateksisisureita. Tubelessvannenauha kun tekee hitusen lisää ja vahvemmat ulkorenkaat myös. Maxxiksen Ikon/Ardent -combossa on painoa enemmän kuin Shwalben ohutkylkisillä Rocket roneilla. Suurin etu on kuitenkin tuo matalempi ilmanpaine, jolla meikäläisenkin ajomaailma tullenee muuttumaan oleellisesti kivikoissa ja juurakoissa. Rengas kun "nielaisee" osan siitä töyssystä edetessään.

Ketjuhommia
Hossan poluilla kävi alkuviikosta niin, että ketju pätkähti poikki pyytämättä ja yllättäin. Todennäköisesti kyse oli kiertovaihtajalla niin helposti tehtävästä liiallisesta kertanostosta takapakalla ja siihen pieni paine kammille väärässä kohdassa. Yksi ketjun sivulenkeistä taittui nastasta ulos ja homma oli siinä. Vaikka täytyy sanoa, että KMC:n perustason 10-ketju ei ollut mitenkään vakuuttava. Kulumista oli jo tapahtunut kevyen talvikäytön ja nyt alkukesän ajeluiden jäljiltä.

Onneksi oli ketjunkatkaisija ja ketjuliittimiä repussa. Matka jatkui 5min varikkopysäyksen jälkeen.


Joten asensin uuden SRAM PC1091R:n paikoilleen ja samalla ykköskiekkoihin aika mukavasti sopivan SRAM XX pakan. Kyllä nyt kelpaa taas ajella. Kakkoskiekot saavat jäädä sisuriversioiksi toistaiseksi ja pakkana toimii SRAM 1070. Täytyy vain hommata uusi ketju melkein sitä yhdistelmää varten. Ja toinen varalle.



Ketju hyväilee SRAM XX pakkaa.

Uusi 1091R odottaa ajoa.

Etuvaihtajaksi vaihtui jo keväämmällä SRAM XX

Olen ajanut taas kiertovaihtajilla Hossan huviveron perinnän jälkeen. Oikean käden peukalovamma tiesi sitä, ettei triggerisiftereiden käyttö sujunut pitkään aikaan. Saas nähdä tulee vaihdettua takaisin niihin. No jos jostain löytyisi XX-versiot järkihintaan, niin mikä ettei...XO:n kiertovaihtajat pelaavat kyllä hyvin.
Evoluutio III näyttää siis tältä


Että tämmöisiä askareita koilliskairassa tällä kertaa. Paremmin sujuu uuden pyöränkin odottelu, kun kehittää Highballia. Jaa mitä uutta pyörää? No siitä sitten aikanaan enemmän ;) Kunpa tulisit jo, laulaa Kolmas Nainen kipaleessaan Päivät kuluu hukkaan. Ekaan lauseeseen yhdyn kyllä, mutta Highballin kanssa eivät päivät totisesti kulu hukkaan!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Alkuviikon muistiinpanoja

Maanantaina piti ihan ääneen ihmetellä Iikosken poluilla, että ollaanko tässä oikeasti työmaalla? Hivenen se tuntui merkilliseltä ajatukselta. Avokonttorissa oli hyvä tuuletus, vähän liiankin hyvä. Nimittäin poluilla tarkeni juuri ja juuri talviajohousuilla ja neljällä kerroksella paitoja plus päällikerros. Holotna oli totisesti!

Se pitää sanoa, että työergonomiassa ei ollut juuri puutteita vaikka istumatyötä tuli tehtyäkin. Työtehtävätkin olivat sopivan vaihtelevaa sorttia. Päivän lounaskattaus oli ehkä hivenen ohuenlainen, mutta niinhän sitä sanotaan, että vähemmän ja useammin on aika hyvä sapluuna kuin kertajysäytys? Ei kannata ajaa itteänsä Ölkyn Ähkäsyyn, kirjaimellisesti! Maanantain saldoksi kertyi reilun 7h päivä maastossa, josta ajoa n.3,5h/42km.




Värikallion katselulavan purku oli tässä käynnissä. Miehet hinasivat pitkän lavan tiistaina veneellä pois ja uusi tuodaan aikanaan helikopterilla asennettavaksi.





Tiistaina oli jo huomattavasti selkeämpi ja lämpimämpi keli. Punteilla tarkeni, eikä kypäränkään alla tarvinnut hiihtolakkia. Vaihtelevaa pilvisyyttä ja aika tyyntä.

Istumatyöläisille kun painotetaan sitä, että taukojumppa on tärkeä homma, niin päätin ottaa tunnin jumpat Kokalmuksen pohjoispuolen rantasuolla. Talvella kelkalla paikalle ajetut pitkoslankut olivat nimittäin hujan hajan tulvaveden liikuttelemina. No, eivät ole enää.

Lankut hujan hajan...

Hivenen paremmin järjestyksessä...

 



Pientä takapakkia tuli kalustopuolelle: etujarrukahva otti osumaa, kun laskin pyörän varomattomasti kyljelleen varvikkoon. Kahva kolahti johonkin ja repsotti sen jälkeen suoraan eteenpäin. Kahvan perusasento ei enää pysy kohdillaan, kun kahvan etäisyyteen vaikuttava pienen pieni sokka hävisi jonnekin Hossan rantakuntan uumeniin. Sähkömiehenteippivirityksillä jatketaan toistaiseksi...päivän mitaksi tuli 8,5h maastossa, josta ajoa 3h 45min ja 44km. Kesämies on siis päässyt ajamaankin, vaikka työ sisältää paljon muutakin. Tänään oli hyvä pitää toimistopäivää vesisateen ropistessa Karhuntassun katolle väliin ravakastikin. Huomisesta ei vielä tiedä mille alkaa. Kuvia ja muistiinpanojakin kun on hyvä purkaa talteen. Ajokunnosta saa pitää huolta tässä hommassa, nyt tuli 2 ajopäivää, kaksi vapaata ja kaksi ajopäivää ja ajotunteja lähemmäs 14h, kilometrien näyttäessä 154 ajokilometriä. Vapaa-ajalla saa keskittyä huoltohommiin ja palautumiseen. Seuran yhteismatka Pirkan Pyöräilyyn tulevana sunnuntaina jäi osaltani tällä kertaa. Reilun 1400km:n matkustus la-su ja siinä välissä 134km ajaminen olisi ollut liian kova pala purtavaksi seuraavan viikon alussa.

Vihreätä kultaa?














Tänään piirtyivät karttapohjille jo ensimmäiset koevedokset reittihahmotelmien muodossa. Hossa tulee tarjoamaan parastaan...


sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Öllörin rannan kesämies

Kesäkuun 1. päivä tarkoitti arkirutiinien keikahtamista ylösalaisin. Kotitalon maalausprojekti seisahtui odottamaan työltä liikeneviä vapaa-ajan hetkiä. Pätkätyöläinen pääsi taas kiinni työn syrjään.


Ensikesänä virallisesti avattavassa Hossan kansallispuistossa tapahtuu tällä hetkellä kaikenlaista.  Metsähallitus haki maastopyöräreittien suunnittelijaa ja tällä kertaa valinta osui kohdalleni. Asiansa osaavia hakijoita oli muitakin, mutta ehkäpä tässä kohtaa valintaraati katsoi paikallistuntemuksen vahvuudeksi, jolla oli merkitystä. Viimevuosien Hossan mtb-reissut kantoivat tämän valintapuron yli.

Sen verran uskallan asiaa valottaa, että tulevaisuudessakin Hossan kansallispuistossa saa maastopyöräillä rajoituksetta. Ajamista kuitenkin ohjataan isossa kuvassa virallisten mtb-reittien suuntaan. Aktiivikuskien, hc-kurjuuttajien ja trikoohurjastelijoiden on jatkossakin etsittävä polkuja päiväannoksen tyydyttämiseksi. Perusrungot kuitenkin tulevat merkittyjen reittien muodossa tarjolle.

Maastopyöräily Hossassa tarkoittaa mielestäni ennenkaikkea retkeilypohjaista fiilistelyä ja elämyksiä hienoissa harju- ja vesistöpolkujen maisemissa. Siellä on lupa nauttia koko rahan edestä. Oikeastaan on järjetöntä lähteä sinne kurjistelemaan tai hakemaan Strava-segmenttejä. Silloin jää kokematta niin paljon muuta, mitä alueen luonto antaa tarjolle.






Kansallispuiston perustamisen yhteydessä uudistetaan muitakin reittejä ja kaikki rakenteet käydään läpi seuraavien vuosien aikana. Eli isosta muutoksesta on kyse. Meidän maastopyöräilijöiden on hyvä pitää mielessä, että ajomahdollisuudet säilyvät ja tulevat vain paranemaan rakenteiden paranemisen myötä. Meillä on kuitenkin oma vastuumme muistaa, että osalla poluista tulee olemaan runsaastikin muita käyttäjiä.  Sitä kautta on huomoiva mm. turvallisuusnäkökohdat. Napsu kaksi vauhdista pois huomioidaan muut liikkujat. Tervehtiminen ja kiittäminen kohtaamistilanteessa luovat hyvää harmoniaa.

Kansallispuiston reittipalveluissa huomioidaan myös esteettömyysasioita. Pyörätuolilla liikkuvilla tai muutoin liikkumisrajoitteisilla luonnonystävillä on yhtäläinen oikeus nauttia alueen maisemista, tulisteluista ja makkaranpaistosta tai vaikkapa jokikalastuksesta. Muikkupuron ja Lihapyörteen laavulle tulevat esteettömät reitit antavat arvokkaan mahdollisuuden tähän.

Minulla itselläni on papereissa 40% invaliditeetti, joka ei kuitenkaan useimmille ulospäin juurikaan näy. En minä kuitenkaan eroa ihmisenä niistä joilla tuo prosentti on isompi ja sen vaikutukset ovat havaittavia. Itse olen vuosien harjoittelulla pystynyt luomaan mahdollisuudet hyvinkin aktiiviselle ajoharrastukselle. Kaikille tämä ei ole mitenkään mahdollista. 

Alueen yksi tärkeimmistä vetonauloista on Värikallion alue ja sen kalliomaalaukset. Lihapyörteen ja Värikallion suunnan rantareitit tulevat kiinnostamaan Kansallispuiston vieraita ja nykyiset osin jo hc-osastoon menevät rantapatikot tullaan kestävöimään tätä tulevaa käyttöä ajatellen. Joten rantakivikoiden ja juurakoiden ystävien kannattaa höylätä niitä polkuja nyt varastoon. Itse en ole ollut koskaan sellaisen polun ystävä, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joilla tällainen valuvika on. Maisemallisesti nuo jokialueen reitit ovat kyllä huippuja. 

Seuraavat viikot tulevat olemaan varsin tiiviitä. Paljon on selvitettävää ja tutkittavaa. Polkuverkosto on ajettava läpi ristiin ja rastiin. Ei meitä ammattimaastopyöräilijöitä kovin montaa tässä maassa ole. Maisemakonttori on kohdillaan ja työergonomia kunnossa. Työkaverit ovat osoittautuneet mukaviksi, tosin ne rantapolkujen inisijät eivät minun suosiota saa. Siihen kun lisätään vielä fakta, että Luontokeskuksen lounaspöydästä saa erinomaista kotiruokaa ja kaffipannun vierestä löytyy paistotuoretta munkkia, niin ei tässä kovin voi moittia työmaata!




 
Lopuksi pahoittelut jo etukäteen ystäville, suvulle, sun muille. Seuraavat kuukaudet menevät sen verran tiiviisti tämän homman parissa, ettei energiaa taida riittää kovin paljoa muuhun. Että jos en muista merkkipäiviä ja sen sellaisia, niin antakaa anteeksi. Koetan parhaani!