lauantai 16. toukokuuta 2015

Highballin 7 tonnin huolto

Huhtikuun loppuun kiepsahti Highballin mittariin lukemat 7138km. Täyshuollon aika siis.



Hankin huoltoa silmällä pitäen uuden Rotorin 38 hampaisen eturattaan, vaikka n.10 000km ajettu originaalikin vielä toimi. Saksanmaalta saapui uusi ketju, keskiölaakeri, vaijerit ja erinäisiä huoltohommiin liittyviä tuotteita. Takapakka oli vielä sen verran hyvässä iskussa, ettei sen vaihtoon ollut vielä syytä. Takavaihtaja olisi pitänyt tässä yhteydessä päivittää uuteen, mutta rahanmenoa on riittänyt muissakin suhteissa joten sen aika on myöhemmin. Ajatus on päivittää vaihtaja SRAM X0 Type 2.1:een, jahka pörssi antaa myöden. Niinpä vaihtajat menivät pesuun ja sen jälkeen nivelet saivat öljyä. Purin vanhat vaijerit kuorineen ja tein metritavarakuoresta uudet ja vedin uudet vaijerit vaihtajille. Käytin myös ohjainlaakerin auki toisen kerran pyörän historiassa ja totesin kaiken olevan edelleenkin kunnossa. Cane Creekin tuote on laatutavaraa. Ei muuta kuin pintatöhnät pois, laakereiden päällipuolinen putsaus, emäputken siistiminen, uudet rasvat pintaan ja paketti kiinni. Vanha keskiölaakeri, edullinen Truvativ GXP, oli jo hivenen karkea laakereiden liukujen osalta. Joten uusi samanlainen tilalle. Olen käyttänyt tätä samaa halpis-GXP:tä niin Scandalissa kuin Highballissakin. Scandalissa laakerilla ajoi n.2500km kunnes sormin pyörittämällä tuntui karheutta. Highballin raamissa ensimmäinen kesti n.3000km ja tämä toinen reilun 4000km. Tiedä sitten mitä ne viisi-kuusikertaa kalliimmat keraamiset versiot kestäisivät? 

Rungon suhteen hymistelen edelleen tyytyväisenä. Putsasin pinttyneet paskat pois ja vahasin pinnat. Onpahan puhdistaminen hitusen helpompaa sitten tositoimien jälkeen. Kiekkopuoli on edelleen vähän vaiheessa. Tällä hetkellä ajelen Kimmon lainaamalla takakiekolla ja vanhalla pikalinkkumallin etukiekolla. Talvella kuumottelin kuitukehiä mutta näitä rahareikiä on riittänyt ja tässä vaiheessa sunnitelmat kohdistuvat hivenen edullisempaan vaihtoehtoon. Niistä sitten aikanaan lisää, kun ovat ajankohtaisia asioita.

Huoltosessiot veivät muutamana iltana yhteensä viitisen tuntia aikaa, kun mikään kiirekkään ei asialla ollut. Eikä tuo mitään vastenmielistä hommaa ollut, päinvastoin. Nyt on kalusto valmiina viikon päästä tapahtuvaan maastokauden avaukseen. Tosin päällirenkaat menevät vielä sitä ennen vaihtoon. 

Shimano XT:t ovat toimineet moitteetta.


XX-kampisetti on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi.


Uusi qring-ratas odottamassa asennusta.

Kapea q-faktori on ollut oikea valinta.

Rotor Q-ringit naitettu XX-kampeen.

Matalahko Highballin keskiö yhdessä näiden kampien kanssa on  kivikkoisimmilla pätkillä suunnannut osumaa kampien päähän. Mutta eipä nuo ole olleet moksiskaan.

Noin kymppitonnin ajettu ratas. Itseasiassa yllttävän vähän se on kulunut, urien muoto on edelleen hyvin sama uusien kanssa, hampainen viisteet ovat pyöristyneet.

Aikanaan Scandaliin hommattu X9 takavaihtaja, todellinen sotaratsu. Tällä on veivattu n.13000km, rissapyörät on vaihdettu välillä ja alempi on nytkin loppusuoralla.

Truvativ GXP-keskiö, edullinen mutta ei mikään maailman kestävin.

Valmiina testilenkille.
 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Tyrävaara ja Romppaisen voileivät

Paketti viikossa pitää mielen virkeänä?


Rossinin keltavihreät tankonauhat äänestettiin twitteraatin toimesta kadotukseen, joten eihän se auttanut kuin tilata uutta satsia tilalle. No, olisi ne todenperään menneet vaihtoon muutenkin. Kokeilu, joka ei onnistunut...
Itseasiassa tärkeämpänä asiana oli tilata samaan pakettiin uudet vaihde- ja jarruvaijerit kuorineen. Syksyllä kaivelin kaapeista vanhaa tavaraa projektin testikasaukseen ja jo tuolloin ajattelin, että viimeistään keväällä pitää hommata uutta kampetta ennen maantieajokauden alkua. Paketti saapuikin päivänä eräänä ja virittelin Rossinin lauantaina muiden huoltohommien valmistuttua uuteen iskuun.

Renkaat vaihtuvat vielä Continentalin 25mm GP4000S II:iin kevään edetessä, muutenpa tämä projekti on valmis. Hyvä siitä tuli!

Jokijärven kevätklassikko
Viikonlopun sääennusteet povailivat aika maukasta ajokeliä sunnuntaille. Aurinkoista, länsi-siperialaisittain aika lämmintäkin (+4...+10C). Eritoten povattu länsituuli synnytti ajatuksen Jokijärven kevätklassikosta. Olisiko nyt pitkästäaikaa sen vuoro? Paluumatkan Taivalkoskelta Kuusamoon kun saisi ajella myötätuulessa. Tosin koko menomatka olisi sivaria tai vastaista. Mutta siinähän olisi ainakin päivä aikaa makustella Rossinin säätöjä ja sitä, minkälainen peli se olisi ajella pitkää siivua.

Viimeksi olen ajanut tämän siivun keväällä 2011 GF Hifillä. Siis 29" täysjoustomaastopyörällä. Ja miksi moinen hullutus? Siksi, kun uusi maantiepyörä (Storck Scenario) oli vasta tulossa ja paikalliset maantieniilot päättivät lähteä reissuun minun kannalta liian aikaisin. Sitä kun on riittävän pöljä, niin sehän piti lähteä hullunrohkeasti mukaan...ja niinhän siinä kävi, että sippasin kohtuullisen huolella n.30km ennen Kuusamoa pidettyyn vauhtiin. Mutta eipä se nyt ihme ollut ;) Kotiin selvittiin silloinkin ja ihan omin voimin ajamalla. Mutta loppumatka tuli kohtuullisen hitaasti ;)

Kevätkunto on kuulostanut olevan sen verran hyvällä mallilla, että en epäröinyt lähteä tekemään reissua yksin povatussa säässä. En nimittäin uskonut saavani kavereita paikallisista kammenpyörittäjistä. Ne harvat, jotka olisivat voineet periaatteessa lähteä mukaan, valmistautuivat jo kisakautensa avaukseen. Siinä vaiheessa ei ajettaisi yli 160km siivuja. Itsekin tutkailin kalenteria sääennusteiden lisäksi. Reissun rasitukset kun tulisivat todellisuudessa laskemaan kuntoa niin, että seuraavat pari viikkoa saisi huoletta laskea palauttelun ja kunnon uudelleen virittelyn piikkiin. Eli piti minunkin miettiä, että olisiko haitallista menettää useampi treenimahdollisuus yhden pitkän vaatiman toipumisajan myötä? Toisaalta, ennustettu sadeviikko ei olisi lupaillut hyvää ajoviikkoa. Niinpä suunnitelmat tuli lyötyä lukkoon varsin nopeasti. Äitienpäivä kuluisi siis raitilla. 

Toki onnittelin aamusella äitini ennen lähtöä. Hän ei halunnut mitään juhlallisuuksia ja hätisteli omasta puolestaan pojan tien päälle ihan sanan mukaisesti.."käypä ajamassa sitten semmoinen siivu, että voit sanoa ajaneesi äitisi kunniaksi". Eihän siinä muu sitten auttanut!

Tuulta, tuulta ja vielä kerran tuulta
Starttasin sunnuntaina vartin yli 9 auringon paistaessa mukavasti. Povattu tuuli oli välittömästi läsnä ja vastassa alusta lähtien. Sitä piisasi sitten seuraavat 4h ja 100km. Onnistuin kuitenkin löytämään hyvän ajorytmin ja säästelin energiaa mahdollisimman paljon. Keskityin nauttimaan hyvästä säästä ja tutkailin kevään etenemistä.

Aamu valkeni aurinkoisena Torangissa.


Kerrankin hipelöin kameraa oikeaan aikaan, joutsenet nousivat lentoon Kuusamon portissa.

Eräs "pennipuista" - markka-ajan 20p. ja 50p. esikuvista. No, todellisuudessa ei, mutta samaa näköä..

Ei vielä Hossaan, jospa kuukauden sisään..?
Polojärven suuntaan
Irnijärvelle
Kylmäluoman opasteet Taivalkosken puolella.


Valkeisenjärvi oli vielä jäässä, mutta ei kauaa.
Tässä reissun karsein näky. Hakkuu juuri ennen Kylmäluoman retkeilyalueen risteystä..


Kylmäluoman alueella on mukavia harjupolkuja ja uria ajettavaksi maastopyörällä.
Niskaluoman suunnan suomaisemaa.
Ala-Irnijärven suuntaan, Niskaoja.
Iijoen (kartassa tässä kohtaa Irninjoki) ylitys.
Sinne se Iijoki virtaa. Saaden alkunsa Iijärvestä, jatkuen Poussunjärveen, Soivionjärveen (jonka rannalla minäkin olen elämäni ensivuodet kasvanut), Raakunjärvenkautta Pikku-Keroon, Keski-Keron kautta Iso-Keroon, Irnijärveen ja Ala-Irnin kautta tähän kohtaan. Kunnes saavuttaa aikanaan Iissä Karhunnokan ja laskee Perämereen, kohti Ulkokrunnin vesiä.

Vitostien osuus oli reissun yksitotisin osuus. Piristystä toivat Iso-Keron, Irnijärven, Polojärven ja lopulta Iijoen maisemat. Mutta varsinainen hauskuus alkoi heti Jokijärventiellä.

Kyseessä on n.39km mittainen, mukavasti polveileva maalaistie, ilman keskiviivan merkintää. Maantiepyöräilyyn siis priimaluokkaa. Rauhallinen liikenne takasi rennon ajofiiliksen vastatuulesta huolimatta. Isännät ja emännät olivat paistattelemassa äitienpäivää talojensa terasseilla ja patioilla. Vastaantulevista autoista ainakin kahdesta nostettiin kättä! Ennenkuulumatonta Kuusamon puolella.  Tyrävaarassa paikalliset mammat olivat päivälenkillä, molemmille toivotin äitienpäivää ja iloiset kiitokset tulivat takaisin. Yksi isäntäkin tuli vastaan juoksulenkillä. Karvalakki päässä ja kinttaat kädessä. 

Itälehto kartan mukaan.


Hutun koulu Tyräjärven pohjoisrannalla.


Tyrävaaran bulevardia.


Sorosen kyläkauppa.

 
Paikallinen muori oli lähtenyt pyöräilemään. Taatusti ihmetteli kun painelin ohi..
Tyräjärven hienoja maisemia.


Suot näyttivät tältä.









Romppainen! Muista kans!
Tauon pidin reissun puolivälissä Romppaisensalmessa, Jokijärven ja Murhiperän välisen sillan kupeessa. Eväsleipä maistui hyvälle, auriko paistoi ja laineet liplattivat veneenlaskupaikan reunaan. Latasin henkisiä akkuja, sillä tiesin edessä odottavan reissun kovimman osuuden. Heti kohta taukopaikan jälkeen alkaisi pitkä nousuosuus, jossa saisi tehdä tasaisesti töitä. Vastatuuli tulisi lisäämään kulmakerrointa. Sananen tästä kuvan sillasta. Mikä järki on ollut rakentaa puukansi pituussuuntaan? Aika on tehnyt tehtävänsä ja pyöräilijälle se on jo karsean vaarallinen. Ei mene kauaa, kun mm. motoristit saavat tästä melkoisen loukun?



Murhiperä.



Lahot rimat ovat vaarallinen yhdistelmä maantiepyöräilijälle..



Tästä alkoi piiitkä ja uuvuttava nousujakso.


Aukeilla paikoilla mahtui tuulemaan.



Päästyäni Haapovaaran nousun laelle huokaisin syvään. Siitä eteenpäin olisi reipasvauhtinen lasku ja varsin pian edessä odotti Taivalkosken ABC:n munkkikahvit. Jes!

Tästä alkaa vauhdikas lasku, jossa rallatellaan osimoilleen samat metrit alas kuin edellisen kympin aikana noustiin.


Kurvatessani ABC:n pihaan ovesta käveli ulos seurakaveri Olli! Jahas?! Osoittautui että mies oli lähtenyt myös Jokijärven lenkille! Olimme ajaneet noin vartin välimatkalla samaa reissua tietämättä toisistamme ;) Mikäpä siinä! Olli jäikin sitten seuraani ja puolen tunnin huilitauon jälkeen lähdimme yhtämatkaa taivaltamaan takaisin Kuusamoon. Mikäs oli ajellessa nyt, mukavassa myötätuulessa.






Eräs upeassa kunnossa olevista ikänestoreistamme.
Myötätuuleen ajaminen oli nautinnollista ensimmäiseen sataseen verrattuna. Keskisykkeet laskivat 15 pykälää vauhdin noustessa selvästi. Tokihan se viimeinen kolme-neljäkymppiä alkoi vastamaan kuten oli jo etukäteen tiedossa. Tie kun polveilee ylös ja alas. Eräänlaisena loppukruununa Taviharjun napakka nousu, kunnes lähdettäisiin laskemaan kohti Kuusamoa. 
Salmisuo tulvi Kuolion kylän liepeillä.


Kuolion kylämaisemaa. Kylä, joka nimestä huolimatta sinnittelee vielä varsin eloisana.


Vähiin käy ennen kuin loppuu, Kalliovaaran masto näkyy jo!

Helpottava lasku o/

Kapustavaara siintää horisontissa, Torangissa taas.

Kaiken kaikkiaan reissu meni todella hyvin. Mies jaksoi erinomaisesti eikä missään vaiheessa ollut minkäänlaisia ongelmia. Sokeritkin pysyivät hyvällä, toimintakelpoisella tasolla koko päivän. Toki tankkasin ensimmäisestä tunnista lähtien sitä silmällä pitäen. Matkaa kertyi lopulta 170km ja ajoaikaa kului 6h 35min. Kokonaisaikaa meni tunti enemmän. Sykemittari näytti kulutukseksi 4005kcal. Jos vertaa muutaman vuoden takaiseen maastopyörällä ajettuun reissuun, niin sellaiset 2140kcal vähemmän ;) Kertoo kaluston erosta, mutta myös miehen kestävyyskunnon kehittymisestä.

Rossin vaikutti hyvältä ajopeliltä näinkin pitkällä siivulla. Teräsraami joustaa sopivasti suodattaen tärinöitä ja on vakaa. Mäkiosuuksilla toivoisi tietenkin hivenen kevyempää yhdistelmää raahattavaksi ylöspäin. Mutta hyvin jaksoi silti tuupata, voimalla varmaan...kuskin ahteri vain ei ole vielä tottunut moiseen savottaan. Sai siinä jakkaralla hakea asentoa loppumatkasta. Mutta tästä se persaus parkkiintuu kesää kohti :)


Reissun syke- yms. datat