maanantai 28. marraskuuta 2016

Sisältää tuotesijoittelua: Elite Turacaio, Bontrager OMW, Lake MXZ303...

Seuraavassa kokemuksiani muutamista pyöräilyyn liittyvistä tuotteista, näin talviajan näkökulmasta.


Elite Turacio 500ml juomapullo
Talviajamisen yksi ongelma on se, että ei tule todennäköisesti juotua riittävästi johtuen siitä, että viileä tai kylmä keli ei välttämättä hikoiluta kuten sulan maan aikana. Toki maastomönginnässä tulee hetkellisesti kuumakin, kun pata punaisena vääntää menemään. Itse olen käyttänyt pientä termospulloa juomapullotelineessä ja takataskussa sitten normipulloa. Otin näille lumille testiin Eliten thermal-sarjan Turacio -nimeä tottelevan, korkkieristeen sisältävän juomapullon. Yleensä en käytä lumiajalla urheilujuomaa vaan Ekströmin mustaherukkamehutiivisteestä tehtyä mehua. Sellainen sentin verran tiivistettä pohjalle ja sitten hanasta lämmintä vettä puolet ja keitettyä vettä vajaa puolet, sen mitä pulloon sopii. Tavallisen juomapullon ongelma on se, että itse pullo menee melkoisen pehmeäkylkiseksi kuuman veden kanssa ja lämpö haihtuu todella nopeasti ulos siirryttäessä. Ainoa keino pitää juoma juomakelpoisena on laittaa se ajopaidan keskitaskuun.

Tämä Eliten korkkikerroksen sisältävä puolen litran vetoinen pullo eristää lämpöä ihan eri malliin ja lämmin juoma ei pehmennä itse pulloa, koska pullossa on tuplarunko (joiden välissä korkki on). Pullo on konepestävä ja korkin mekanismi pelaa siten, että korkkia käännetään muutama sentti oikealle auki-asentoon, jolloin juoma on saatavilla.
Epäilin hiukan, että mitenkähän puteli pelaa täällä koilliskairan olosuhteissa. Mahtoivatko italiaanot testailla pullojaan näihin keleihin? Tässä on vuosien mittaan oppinut, että suuren pyöräilymaailman talvituotteet ovat hivenen eri asia kuin meidän kairojen kelit edellyttäisivät. Kun ei se varmaan isosti käy mielessä, että jotkut hullut täällä susirajoillakin ajaisivat ulkona pakkasten paukkuessa.




Täytin pullon eilen yllä kuvatulla seoksella ja läksin ulos. Pakkasta oli siis n. -11°C ja tuuli viilensi keliä entisestään nahkan pinnassa. Asetin pullon Farleyn juomapullotelineeseen. Puolen tunnin kohdalla juoma oli vielä lämmintä. Tunnin päästä siitä se oli viileää. Kolmen tunnin ajon jälkeen juoma oli hileistä, mutta vielä osin juotavaa. Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. Putelin italiankielisessä tuotekuvauksessa seisoo google-kääntäjän toimesta seuraavasti:

"Using the characteristics of the cork which is the natural material with the most Turacio the insulating power is able to keep the temperature of the cold liquid for about 3 hours."

Tiedä sitten missä ulkolämpötilassa tuo kuvaus on annettu. Mutta erittäin lämmin juoma säilyi juotavana napsakassa pakkaskelissä 2,5h ennenkuin alkoi hyytymään. Vielä 3h kohdalla juoma oli osittain juotavaa. Joten minusta tuo oli enemmän kuin hyvä käytännön tulos ja nyt ei tarvitse välttämättä survoa juomapulloa puseron sisään, kun sen voi pitää telineessä.


Talviajokengät
Talviajokengät ovat yksi eniten parran pärinää aiheuttavista asioista aina, kun sininen palkki laskee miinukselle ja lunta on satanut maahan asti. Ajelin aiemmin paljon talviteiden lenkkejä ja varpaiden kohmettuminen oli suurin ongelma aina jossain vaiheessa lenkkiä. Käytin kesäajokenkää, jonka päällä oli itse viritelty paksu sukka ja sen päällä karvavuorisuoja. Muutaman asteen pakkasessa tämä riittikin oikein hyvin, mutta kun pakkanen alkoi pyöriä -10°C tuntumassa, ongelmia alkoi tulla. Siinä tien laidan hinkkaamisessa kun ajoviiman vaikutus on niin selkeä ja jalkaterä ei pääse muutenkaan juurikaan tekemään töitä kengän sisällä, kun homma on kuitenkin enemmän pyörittämistä.

Seuraava evoluutio oli hankkia ensimmäiset talviajokengiksi suunnitellut ajokengät (juttua täältä). Laken MXZ303:t ovat jo monessa suhteessa erinomaiset. Nahkakenkä, jossa on mainio Vibram-pohja, jalkapöydän kohdalla erillinen suojaläppä ja moderni Boa-vaijerikiristys. Sisäpohjassa lämpöä aika hyvin pitävät pohjalliset. Kengän tuntuma jalassa on hyvä, vaijerikiristyksen ansiosta ne saa hyvinkin napakasti jalkaan.

Muutaman pakkasajan käytön myötä kengän sisäpuolen vuoraus pelaa muuten hyvin, mutta varpaiden kohdalle kaipaisi parempaa suojausta. Vaijerikiristys on kyllä kätevä systeemi, mutta jos kiristys on liian tiukalla, jalka on liian naftisti kengässä. Omat ovat kokoa 44 wide ja ehkä olisi pitänyt hankkia aikanaan numeroa isommat eli 45:t. Normikenkä on 43. Tosin se on sanottava, että homma riippuu myös siitä, ajaako esim. talvipolkuja vai tienlaitaa. Nimittäin maastoajossa jalkaterä pääsee tekemään aivan erilailla töitä ja sen myötä jalkoja ei pääse palelemaan aivan samalla tavalla kuin tien laidassa. Kaikenkaikkiaan hyvät kengät, joita olen käyttänyt +5...-5°C keleissä ihan tyytyväisenä. Mutta jotain silti näistäkin on puuttunut, ollakseen erinomaiset talviajokengät.

Tälle talvelle hankin Bontragerin OMW:t.  Tässä kenkämallissa on erillinen sisätossu, jossa on pikakiristysnauhat, fleecevuoraus ja Thinsulate-eristys. Muistuttaa vähän formula-kuskien ajokenkiä ulkoisesti. Varsinainen kengän pohjassa on komposiittirakenne ja Vibram-pohja. Päällinen on vettähylkivää materiaalia vetoketjuineen ja kiristystarroineen. Kengän varren saa vielä kiristettyä pikakiristyksellä säärtä vasten. Valitsin kooksi 45:n, mikä oli nappivalinta. Nimittäin nyt on kengässä tilaa riittävästi. Säädin klossit melkolailla taka-asentoon, jotta polvikulma pysyisi kohtuullisen järkevänä suhteessa polkimiin.










 

Nollakelissä kengät tuntuivat liiankin lämpimiltä, mutta kosteuden eristys pelasi sataprosenttisesti, ilman että sisäinen kosteus olisi jäänyt muhimaan kengän sisään. Ohuempi sukka olisi vain riittänyt mainiosti. Eilen testasin sitten kenkää  -11°C pakkasessa ja tuultakin oli jonkinverran, eli ihan napsea talvikeli oli kyseessä. Ajoin siirtymää tienlaitaa pitkin, tamppasin talvipolkuja auki ajettavaan kuntoon ja välillä kävelin kengät lumen syövereissä. Ajaminen oli voimapuolella, jolloin jalkaterä teki myös aktiivisesti töitä. Ensimmäistä kertaa 3h reissun lopputulemana sai todeta, että eipä palellut missään vaiheessa varpaita. Kenkä ei tunnu myöskään liian isolta tai hankalalta, vaan jalkatunne on ihan ok. Pohja vaikuttaisi ehkä aavistuksen jäykemmältä kuin Laken vastaava.

Kengän rakenne on mainio ja kun kokokin on kaksi numeroa isompi kuin tavallinen talvikenkä, tuntuu ensimmäistä kertaa todella siltä, että nyt on saapusilla talvikengät, joilla oikeasti pärjää niissä keleissä, missä itsellä tulee vielä ajettua. Mikään ekstriimipakkasen ajaja kun en ole (ellei jossain tapahtumassa nyt satu olemaan kylmempää, silloin mennään tietysti kelin mukaan).

Niin ja tuota Eliten juomapulloa ja Bontragerin OMW-kenkää saa ainakin Pyörä-Suvalasta Oulusta. Käykäähän tutustumassa.


p.s. hommasin testiin uudet lukkogripit ja ajattelin, että voisivat passata Farleyihin mukavasti. Kyseessä ovat Chromagin Palmskin -tuotenimeä tottelevat gripit. Niissä on tiheä kuviointi, joka joustaa jonkinverran ja siinä on ajateltu avokäsin ajamisen hyötyjä: kosteus siirtyy mukavasti pois käsistä ja ilman hanskaa ajettaessa tuntuma on miellyttävä. No, talvella hommassa on yksi huono puoli. Jos lasket pyörän kyljelleen maahan siten, että grippi hautautuu lumeen ja lähdet sitten ajamaan aikanaan, niin gripin tiheä kuviointi on täynnä lunta. Se taas sulaa hanskan pintaan kastellen sen pakkasellakin aika nopeasti. Ei hyvä juttu se! Eli jos käytät vastaavia grippejä, älä kaada pyörää hankeen kyljelleen. Tai käytä grippejä kesällä. Taidan ruuvata ne ensikesänä Exän ohjaamoon..



Ei nuo siniset gripit oikein muutenkaan passaa kokonaisuuteen...







tiistai 22. marraskuuta 2016

Ajotuntumaa ala Farley 9.6

Internetin tietäjät ehtivät lausua pyörän liian pieneksi, väärin ostetuksi - ei tule kestämään, ei onnistu.



Todetaan nyt vielä kerran, että koko on passeli, mutta tämän kokoluokan ylärajasta. Eli yhtään pienempi se ei olisi enää saanut olla. No siitäkin huolimatta takana on nyt 200km testailua Kuusamon poikkeuksellisen vähälumisessa alkutalvessa. Ensitestit ajelin napseassa -10...-16°C pakkaskelissä ja nyt vajaat satakunta kilometriä nollakelissä ja nuoskalumessa.

Heti kävi selväksi, että nyt on ukkelin alla hyvin erilainen maastopyörä. Mutta vaikka kuinka ajofiilis on alkuun omituinen, muutaman lenkin jälkeen hivenen leveämpi q-factor, pitkänomainen akseliväli (säätö nyt takimmaisessa asennossa), täysjäykkä runko ja leveämmät renkaat alkoivat tulla tutuiksi. Alkuhämmennyksen jälkeen heräsi uteliaisuus, että mihinkä tällä härvelillä oikeasti pääseekään? Sen voin kuitenkin nyt jo todeta, että varsin monipuolisesti sillä voi ajaa. Kovapintaisemman uraston ja polkujen lisäksi mönkiä freestailia poluttomilla metsänpohjilla, pehmeämmillä alustoilla ja yksinkertaisesti paikoista, joista esim. 29" pyörällä ei ilman noitumista tai turhautumista pääse.


Rengaspaineet korostuvat
Rengaspaineet ovat todella tärkeässä roolissa, ihan kuin kaikissa maastopyörissä. Mutta se kuinka pienetkin paine-erot muuttavat pyörän käyttäytymistä korostuvat leveässä renkaassa erityisesti. Kuivalla pakkaslumella ei ole ihan niin tarkkaa, mutta näköjään märän viittävaille loskaisen lumen kanssa sitäkin ennemmän. Hitusenkaan liian paljon painetta ja keula pyrkii vikuroimaan ja lähtee alta hyvin herkästi loivassakin käännöksessä. Olen hunttaillut nyt muutaman lenkin jälkeen niin, että leveä rengas nousee myös tavallaan vesiliirtoon herkemmin, mikäli on liian kova. Jos alla on aavistuksen kovettunut yhden pyörän jättämä jälki, keula vikuroi uran reunassa hermostuneesti. Paineen lasku auttaa heti. Vaikuttaisi siltä, että näissä ajokeleissä pyörän 27,5" kiekoilla olevan 4,5" Barbegazin ihanteellinen keulapaine on jossain 0.35bar tietämissä. Jopa 0.3bar, mutta siinä tasossa alkaa olla jo riskiä saada osumaa vanteen kylkeen, kun rengas painuu kasaan. Pitää testata vähän tuotakin, että kuinka alas sen käytännössä uskaltaa laskea.

Mutta tämä painetaso on maaston puolella ja kovemmalla alustalla sillä ei kovin mielellään ainakaan pidempään aja. Rengas vetelee jo jonkinverran ja tuntuu tahmaiselta. Takapaineena olen alimmillaan nyt pitänyt 0.4bar painetta ja se on vaikuttanut passelilta tuon etupaineen pariksi. Jos haluaa ajella sitten vähän reippaampaa tahtia ja kovempia alustoja, niin edessä 0.5bar ja takana 0.6bar tuovat jo hämmästyttävän hyvän rullaavuuden. Tämä siis vähälumisessa alkutalvessa, litkutetuilla renkailla ja kuskin ajopainon ollessa n. 83kg.

Teknistä puolta opetellen
Olen koettanut tunnostella, että miten tätä härveliä tulisi viedä missäkin tilanteessa. Vaikka ei kait se suoraan ajaminen vaadi muuta kuin että antaa mennä vain. Ei se eroa millään tavalla kaksysin kuskaamisesta.



Mutta täysjäykkä runko tuo kyllä selvästi maukasta kiertojäykkyyttä ja kun haluaa runtata oikein kunnolla niin jo vain onnistuu. Makea tunne, kun runko ei notku yhtään. Vauhdikkaassa menossa kuitenkin saa olla keulan kanssa tarkkana, ainakin vetisemmän lumen kyseessä ollen. Hitusen liikaa rengaspainetta ja liian agressiivinen käännös vie komeaan sladiin ja kuski toivoo parasta :) Olisko niin, että keula lähtee puskemaan ja levä rengas nousee vesiliirron omaisesti lumen päälle, samalla kun vetisempi lumi lähtee liikkeelle moisen kohtelun myötä. Hyvin kirjoittaa. Mutta siihenkin tepsii siis paineen riittävä lasku ja aavistuksen loivemmat liikkeet. Kuskin painopisteen jako ja muutos vaikuttaa myös paljon. Ei passaa olla selkäreumaatikkona naisten tansseissa. Poski poskea vasten vaan ja jouheasti eteenpäin.

Vetopito on makeaa luokkaa. Jopa liukkaan irtolumen tapauksessa. Toki ne rajat siinäkin löytyvät, mutta tosi se on kuinka pyörällä pääsee tiukoistakin kinkamoista ylös. Vaikuttaisi myös siltä, että matala painopiste ja sen tarkka asema suhteessa välineeseen ratkaisee paljon. Jos takarengas pääsee sutaisemaan, painopisteen lieväkin muutos takarenkaan suuntaan nappaa pidon jo seuraavalle polkaisulle.

Mitähän muuta. No rengas tietysti joustaa se on selvä, mutta. Se on jotenkin metkan sopuisaa joustoa. Esim. sellainen polku, missä on kävelty ja jäljet ovat esillä selkeästi niin rengas nielee todella paljon sitä epätasaisuutta. Kovalla ajettaessa joustoliike ei ole aivan niin terävää kuin esim. jousituksen notkumisen tapauksessa. Ison pinta-alan jousto tuntuu jotenkin...se ei ainakaan häiritse etenemistä. En tiedä miten sitä muuten kuvailisi.

Pyörän paino on pikkaisen 12kg päälle ja se tuntuu olevan passeli taso. Riittävän kevyt, mutta en osaa kaivata erityisesti lisääkään keveyttä. Herkkyyttä se ehkä toisi entistä enemmän, mutta en tiedä sitten onko minun tyylisellä kuskilla enää sellaiseen tarvetta. Tasapainoinen eteneminen on se pääasia. Välitykset vaikuttavat onnistuneilta, edessä oleva 28 piikkiä on oikein hyvä hyväilemään 10-42 takapakan välityksiä.

Tänään ajoin ovaalin eturattaan ensilenkin ja vielä pitää makustella asiaa. Jännä homma, miten Rotorin q-ringit tuntuivat välittömästi toimivilta, mutta tämä Absolute Blackin ovaali oli alkuun todella "voimakas", häiriten jopa pyöritystä. Mutta toisaalta sen hyöty edetessä pidon rajamailla tuntui toimivalta. Ehkä me pitkäjalkaiset todella hyödymme efektistä ainakin hitusen. Rattaan asentaminen Race Face Aeffect kampiin ei ollutkaan ihan suit sait -homma. Yllärinä tuli rattaan sivuttainen kierous kammen kohdalla. Nimittäin rattaan offsetti on niin reilu, että ratas painui kiristettynä kampea vasten. Tässä RF:n kammessa kun ei ole spideria vaan ratas kiristyy kammen juureen omalla kiristysprikalla. Kun se oli kiinni, ratas taipui kieroon kammen kohdalta. Eikä tietystikään löytynyt sopivaa ohutta prikkaa omista eikä Pyörä-Suvalankaan laareista. Mutta ratkaisuna oli katkaista heidän lähettämänsä prikka kahteen osaan, taivuttaa puoliskoja hivenen "auki" ja kiristää ratas niitä vasten. Näin rattaan ja kammen väliin jäi juuri tarvittava rako, eikä kampi enää taivuttanut ratasta kohdaltaan. Melkoista säätöä taas...


Että sellaisia ajatuksia tähän asti. Makea peli ja nyt on takana parisataa talvipolkukilometriä sen sijaan, että olisi noitunut vähiä lumia ja miettinyt, milloin voisi lähteä hiihtämään pitokarvasuksilla pertsaa. Niillä kun ei kehtaa kovin epätasaista latua mennä, kun karva nykii kiinni herkästi. Mieluummin odotan sen lopulta koittavan kunnon talven tulon ja ajan siihen asti (toki senkin jälkeen) Farleyllä puseroa sopivan tyhjäksi.












torstai 10. marraskuuta 2016

Trekteilyä uusilla urilla

Taisi olla 2013 vuoden puolta, kun ensimmäiset fatbiket alkoivat ilmestyä ystävien ja kavereiden kalustovalikoimiin. Minullakaan ei ole ollut koskaan vaikeuksia syttyä erilaisiin polkupyöräuutuuksiin, päinvastoin. Mutta lompsan viilentävä vaikutus ohimolla on saanut seurailemaan pyörämallien kehitystä, välillä kuumehoureisempanakin. Tiistaina tilanne kuitenkin muuttui ja Avensiksen takalunkassa pötkötti Oulun Pyörä-Suvalasta hankittu uusi täysjäykkä maastopyörä, jota siis fatbikeksikin kutsutaan. Merkki- ja mallinimeltään Trek Farley 9.6, kuluvan vuoden kataloogista.


Mittasuhteiden pähkäilyä
Ihan kertanielaisulla pyörän hankinta ei tälläkään kertaa mennyt. Tietysti hankinta on aina talouspoliittisesti merkittävä ja aiheuttaa omat kommervenkkinsä. Mutta myös tietoisuus siitä, että oman kropan mittasuhteet ja Trekin pyörien geometrioiden filosofiat eivät aina ihan suorilta kohtaa. Yhä edelleenkin ihmettelen hivenen sitä, miksi näiden pyörätyyppien vaakaputkien täytyy olla niin slouppaavia, kuin ne ovat? Toki tämä on pitkäjalkaisen ja lyhytselkäisen ongelma, jota ei tavallisen koillismaalaisen persjalkaisen tarvitse miettiä. Mutta tässäkään suhteessa en ole ihan normaali.

Jalan sisämitan ollessa 89cm suhteessa miehen 180cm pituuteen (taitaa olla todellisuudessa jo 179cm, kun ikä ja reuma on käpistänyt torsoa kasaan) olen pääsääntöisesti pyöräkokojen rajatapaus. M vai L? Trekin tapauksessa 17,5" vai 19,5"? Farleyn tapauksessa vielä suurin päänsärky (kuten osin myös EXän kohdalla) on satulaputken korkeus vs. mitkä ovat maksimisuositukset. Isommassa rungossa vaakamitta karkaa taas liian pitkäksi, jolloin edessä olisi todennäköisesti ohjaamon lyhennys. Mikä taas ei välttämättä ole kovin hyvä asia tietyn rajan jälkeen näin leveitä renkaita käytettäessä. Kun sitä tankoakaan ei voi enää kovin paljoa näistä nykyisistä mennä leventämään. Joten päädyin pienempään 17,5" kokoon kuten EXänkin tapauksessa ja säädin satulaputken niin ylös kuin suositukset mahdollistivat. Siinä ja siinä oli tässäkin tapauksessa, että korkeus riitti. Muuten mitoitus on enemmän kuin sopiva.



Trekin tuotekehitys on kuitenkin kaikinpuolin niin eri mallilla ollut viimeiset vuodet, että tuote on kiinnostanut ihan uudella tavalla. Eikä Farleyn runko tee tässä suhteessa poikkeusta. Hienohan se on kuin mikä ja maalaus eritoten on huiman hieno. Ainoa miinus tuosta vaakaputken turhan jyrkästä kulmasta suhteessa satulaputkeen. Oikeastaan isoin ajotuntumaan ensivaiheessa vaikuttava juttu rengasleveyden lisäksi on todella paljon leveämpi kampien etäisyys toisistaan, kuin esim. 29"  pyörissä. Eilinen testilenkki (ja aiemmat testailut eri yhteyksissä) ovat olleet samantapaisia fiilikseltään: "on tämä erikoinen ja omituinenkin ajettava, mutta kiehtova".



Eihän sitä pikkaisen modaamatta...
Sitä kun on muka niin kranttu ja osin turhamainenkin (se sallittakoot näillä kilsoilla) niin pitihän sitä kokoonpanoa pikkaisen hivasta paremmin sopimaan omiin mieltymyksiin. Näinkin yksinkertainen laite kuin täysjäykkä maastopyörä ei nyt tietysti kovin isoja muutoksia kaipaa. Mutta kun kyselin esim. rengaskokemuksista kavereilta, jotka ovat jo useamman vuoden ajaneet fatbikella, niin sen vaikutus ajettavuuteen nousi kaikissa kommenteissa tärkeimmäksi tekijäksi. Eihän se ihme ole ei.

Farley 9.6 on varustettu 27,5" kiekoilla eli tässä suhteessa se poikkeaa läskipyörien valtavirrasta, jotka perustuvat 26" vannekokoon. Originaalit renkaat ovat leveydeltään 3,8" ja tällä on haettu esiin mm. rullaavuutta maksimaalisen kantokyvyn sijaan. Päädyin kuitenkin hommaamaan vaihtoehdoksi näin talviajeluita ajatellen leveämmät 4,5" renkaat. Sisärenkaat saivat lähteä ensimmäisenä ja tilalle lorahti desin verran paikkalitkua nelipuolikkaiden Barbegazien sisuksiin. Vaan olihan Bontragerin Jackalope -kehä aivan jumalattoman tiukka tapaus! Tuli elävästi mieleen kiroilu ZTR Crestien kanssa muutama vuosi sitten. Mutta tubeless ready on oltava justiin eikä melkein ja uusien renkaiden kanssa välppäys on aina omanlaistansa jumppaa. Aika ja kilometrit venyttänevät näitäkin kumeksia sen verran, että jatkossa homma on helpompaa. Itse renkaan vanteelle nosto oli lasten leikkiä Bontragerin Flashchargerilla.




Minulle on kehittynyt vuosien mittaan vakava allergia Avidin jarrutuotteita kohtaan. Karsea ahdistus on päällä heti, kun pitäisi alkaa näpelöimään ko. tuotteita. Niinpä seuraavaksi pyörästä ruuvautuivat irti Avid DB3:t ja tilalle asentuivat Shimanon XT:t. Ainoastaan jarrulevyt jäivät vielä vaihtamatta, mutta veikkaan XT:n laikkojen ilmestyvän jossain vaiheessa harjoituksia tilalle. Lopuksi vaihdoin Bontragerin satulatolpan Thomsonin tolppaan, joka oli sentin pidempi ja toi hitusen lisää pelivaraa satulan korkeudelle. Kun posti saa kuskattua vielä Absolute Blackin ovaalin 28-piikkisen eturattaan koilliskairaan niin vaihdan sen pyöreän tilalle. Eipä tuossa sitten ole todennäköisti muuta kuin vaihdella ajan myötä kuluvaa osaa. Stemmin mittaa nyt pitää vielä tunnostella. Vaihteiston osalta SRAM GX tuntui paremmalta toiminnaltaan kuin taannoisen Stachen testin kohdalla? Olikohan ko. yksilössä vaijerit ja kuoret ihan iskussa..?




Onko järkeä vai ei...
Mikä järki nyt sitten tässä hankinnassa oli? Ei monen mielestä varmasti yhtään mitään. Mutta eipä näitä juttuja tehdä kuin itselle. Halusin "palkita" itseni hyvin sujuneesta Hossan työpestistä ja niistä lukuisista14h päivistä ja tuhansista ajetuista kilometreistä kesän ja syksyn mittaan. Fuel EX:n hankinta on olennainen ko. työn hoitamisen kannalta, en olisi todennäköisesti selvinnyt fyysisesti hommasta Highballilla ajaen. Fuelkaan ei estänyt muutamaa fysiikkajumia syntymästä. Ikä ja vikalistat kun tekevät tehtävänsä, tosin tuollainen työ olisi nuoremman ja terveemmänkin saanut rajoilleen.

Lukemattomat tunnit Hossan poluilla saivat kuitenkin ajattelemaan, että tässä vaiheessa kannattaisi minunkin pyrkiä laajentamaan välinerepertuaaria. Kun sitä ei koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tulee tuomaan minullekin ihmeteltäväksi. Samoin talviajan tekemiset kaipasivat jotain uutta virikettä. Talviajan maastoajaminen on vain kytenyt tuolla takaraivossa HiFi Deluxen ajoista lähtien kuutisen vuotta sitten. Silloin testailin ensimmäisiä kertoja ajamista vähemmän ajetuilla kelkkajäljillä, 2,4" renkaat alla. Läpihän se tuppasi menemään. Josko nyt lähes tulpasti leveämmät kuviot ja jopa viidennes vähemmän ilmanpainetta kantaisivat paremmin? Mene ja tiedä, mutta ainakin taas on uutta intoa liikuttaa itseänsä tuolla ulkona. Kyllä se niin vain on, että liike on parasta lääkettä.





Ja sitäpaitsi, n+1...