sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Priimaa lenkkiä pukkaa

Ihan tavallista sunnuntailenkkiä lähdin ajamaan, mutta priimaa se pukkasi. Ihan mykistävän hieno päivä, hienoja sorateitä ja maastopolkuja, raastavan jyrkkiä nousuja, nopeita laskuja, lenseätä syyskeliä, auringon paistetta. Sekä ennen kaikkea törkeän hienoja maisemia! Ajoimme kaverini Esan kanssa reilut 3h ja 64km nautiskellen monista uusista metsäteistä ja poluista. Harvoin on Salmisentien ja Kitkan välisillä saloilla ja palkisilla tylsää!

Salmisentiellä keula kohti Oivankia

Myllyjoki, Singerjärven (tuon harjanteen takana) ja Kotilahden (Oivanginjärven pohjoisreunassa) välillä virtaava joki.

Jokea oli kunnostettu keräämällä vanhaa lahonnutta puuainesta tästä kohtaa pois ja tilalle oli tuotu tämmöistä murikkaa. Pieni koskenniskakin oli saatu aikaiseksi.

Esan kanssa on ajettu eräskin reissu vuosien aikana

Todistettavasti minäkin lenkillä..taustalla vanha Oivangin mylly



Junganharjuntiellä kohti etelää



Päivän uudet reitit alkoivat tästä. Ajomiehethän tuosta olis menneet keulimalla yli...

Junganjärven eteläpuolisia kankaita. Metsätie vei kohti Vasarakangasta.


Tieverkosto kulki Hietavaaran ja Ronkonkankaiden kautta ja oltaisiin päästy aina Ruoppivaaraan asti, mutta eipä älytty asiaa. Joten ajoimme Posion tielle ja siitä kohti Naatikkavaaraa.


Tässä mutustellaan ruisleipää Naatikkavaaraan johtavan tien alkupäässä.

Leipäevästä se minähi..

Naatikkavaaran viereisiä metsäpolkuja


Välillä oli reilusti märkää

Naatikkavaara (431m) pohjoispuolelta kuvattuna.


Ja sitten me kiivettiin...

...ja kiivettiin!

Jämäkkää nousua..

Rovavaaran tasalta käännyttiin kohti Kouvervaaraa


...kunnes tultiin Kouvervaaran metsäpolulle, joka johti Kodalle kaakkoispuolelta.




Sitten alkoivat ne parhaat pätkät tälle päivälle o/


Kouvervaaran reitti on Kuusamon kaupungin virallinen patikointi- ja maastopyöräreitti. Merkinnät ovat hyvässä iskussa.



Huikeata maaruskaa


Yli-Kitka, kansallismaisema ja kansallisaarre!


Kyllä tämän näyn edessä hiljentyy raavaskin mies. Huh huh.

Matka jatkui ja kohta avautuivat näkymät Rukan ja Konttaisen suuntaan.

"Kyyyllä tästä pääsee ajamalla yli, en vaan nyt kehannu..."


Tähän risteykseen edettiin laskemalla Kouvervaarasta alas, suuntaamalla Keräsniemen kautta Rönnynrantaan. Siitä arvottiin oikea tie kohti Nilonniemeä ja siitä edelleen Noivioharjujen suuntaan. Tästä jatkettiin vasemmalle.



Nilonniementien suunnasta tultiin tähän ja jatkettiin Kesäniementietä kilometrin verran kunnes..

...saavuimme Noivioharjun metsäteiden Kesäniemen puoleisella osalla. Huikeita harjuteitä!


Taas tuli ajettua ennen näkemättömillä taipaleilla, ihan parasta!

Kaikki loppuu aikanaan ja niin tämäkin hieno harjupätkä.

Tästä lähdettiin viimeiselle kympille kohti Salmista. Selän suuntaan edeten päädyttäisiin Mustosenvaaraan.

Kuten aina Kitkan läheisyydessä, järven suuntaan lasketaan ja sieltä poispäin noustaan...piiiitkiä ja loppuun kiristyviä 12-13% kinkamia. Aijai että teki jo höpöä kun oli 3h takana :)

Salmisen viimeiset ruskavärit jäivät viimeisinä muistikuvina mieleen, ennen kuin lenkki tuli päätökseensä. Se olikin syksyn paras sellainen kaikin puolin.