sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Hi-Boulin & G-grinding

Ruskan saavuttua koilliskairaan veri on vetänyt soratielenkeille.


Viikko sitten ajeltiin Veskun kanssa Ruoppijärven maisemiin ja testasin samalla, miten Fuel EX pelaa siinä hommassa. Kävi selväksi (kuten ounastelinkin), ettei täysjoustosta ole mitään hyötyä siinä hommassa. Päinvastoin, kiperien metsäautotie- ja soratienousujen kinnaamisessa tuli ikävä paria kiloa kevyempää jäykkäperää.

Tänään kävin murskaamassa soraa Santacruzillani Pöyliökankaan-Sossonniemen suunnilla. Hyviä maadoituslenkkejä kaikkiaan. Kun ei tarvitse muuta kuin pyöritellä menemään, välillä vähän tuuttaillakin ja sitten taas katsella maisemia. Ajoin muutaman uuden polunpätkänkin ja rullailin metsäautoteitä, joita olen tähän asti katsellut vain kartalta.

Totesin jälleen, että Highball on vain niin pirun mainio polkupyörä ajaa. Exän superjoustojen jälkeen oli mahtava hyödyntää kaikki se eteenpäin vievä voima, mitä kroppa sai välitettyä rungon ja voimansiirron kautta takarenkaalle. Kieltämättä ensimmäinen 20min tuli päästeltyä vähän höyryjä, sen verran napakkaa tahtia tuli päästeltyä. Jossain vaiheessa tuli mietiskeltyä kaikenlaisia levottomia pyörän tulevaisuuden suhteen, mutta tämä päivä selvensi joutavuudet ja suunnittelin taas muutamia kehitysjuttuja tulevaisuuteen. Kyllä toistakymmentätuhatta ajettua kilometriä vain kertovat vakuuttavasti sen, että pyörä on meikälälisen mitoille presiis kohdillaan.

Soratielenkit on oivallinen tapa elvyttää kroppaa kuukausien maastossa ajettujen tuntien jäljiltä. Jalat pääsevät tekemään töitä tasalaatuisesti laajoilla liikeradoilla. Keskityt vain hetkeen raikkaassa syyskelissä ja kuuntelet soran ropinaa. Väliin muutama maukas polku ja tauko mukavaa maisemaa katsellessa. Tunnit kuluvat vilauksessa ja polttoainetankki täytyy arjen koitoksia varten. Ajakaa sitä soraa!

Viikko sitten ajeltiin Vesan kanssa Heliharjusta Raviradan takamaille, Puolavaaran kautta Junganharjuun. Siellä rakenneltiin yksi puron ylitys ja jatkettiin kohti Vasarakangasta. Lopulta päästiin Ruoppijärvelle, jossa käytiin ihailemassa korkeilta rantakallioilta maisemia. Sitten lähdettiin paluumatkalle kohti Meskusvaaraa ja tultiin lopulta Heliharjun kautta takaisin. Himpun alta 3h ja 54km tuli sen päivän reissuksi.













Tänään ajelin Pöyliökankaalle, tetsasin yhden suon yli ja löysin suoraan polulle, joka vei Kuoringintielle. Sieltä kiertelin Sossonniemen ympäri, paluumatkalta koukkasin yhden metsätie-polku -yhdistelmän ja ajelin sitten Saapungin kautta lentoaseman takamaille ja sieltä kotiin. Pikkasen alta 3h ja 62km teki eetvarttia!



Mieluummin linttaan tasamaalla 37kmh maastopyörällä kuin maantiepyörällä. Ainakin näissä raikkaissa syyskeleissä, kun lämpömittarissa ei ole +10C enempää!






 
Sossonniemeläisten oma latupohjan polku





Pieniä hidasteita.


Kunnes tie päättyi ja polku alkoi o/

Paikkapaikoin mävömpää..

Välillä sai roiskauttaa!






Nämäkin häipyivät paikalta, kun näkivät minut...




on se vain mainio laite!

kyllähän tuota kotipihankin ruskaa katselee

Torniojokilaaksosta kotoisin olevan äitini sanoin: "siinä on ruoaksi jänkäkoiraa"

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tunturiajojen reitin rakennusta ja kainaloiden tuuletusta

Kulunut viikko meni autopilotilla. Ei ollut liiemmin vapaa-ajan ongelmia.


Rukalla ajettujen Tunturiajojen toinen painos ajettiin eilisenä päivänä eli 3.9.2016 ja reitin rakennus alkoi seuramme Cycloksen osalta maanantai-iltana. Hommaa jatkettiin koko viikko joka ilta ja reitin tarkistukseen pääsin perjantai-iltana auringon laskun aikohin.










kuva: Petri Pesonen
kuva: Rosa Törmänen
kuva: Rosa Törmänen


Tämän vuoden reitti oli mitaltaan n.16,7km ja nousumetrejä kertyi n.470m. Kierroksia oli yhdestä kolmeen ja nyt jälkikäteen itse kierroksen ajaneena täytyy kumartaa syvään kolmen kierroksen kisaajille. Oikeasti teen sen kaikille kierroksenkaan ajaneille, mutta kyllä tuo kolmen kierroksen eli n.50km ja 1400 nousumetrin selättäminen oli aika rujoa raastoa. Eikä mitään pois kahden kierroksen sankareilta.

Pitkään mietin, että onko mitään järkeä lähteä itse viivalle työ- ja talkooviikon päälle. No ei varmaan ollut, mutta vaikka jäseniä painoivat 15h päivät, halu ajaa kotitapahtumassa vei voiton. Valmistautuminenhan oli todella optimi, ajelin reitin tarkistuskierrokselta pe iltana 21.30 autolle ja aamusta rakensin vielä talkoolaisten kera kävelykylän maalialuetta tunnin, ennen kuin aloitin lämmittelyt itse starttia varten.

Eikä se nyt itseasiassa hassummalta tuntunut. Itseasiassa hivenen alkoi harmittamaan, kun tajusin että jostain kumman syystä kulku oli yllättävänkin kohtuullista. Vaikka hyytyminen tapahtui viimeistään Saaruan pitkässä ja kivisessä huoltotienousussa. Stadionintien alikulkutunnelista alkanut loppunousu oli jo sitten lähinnä karseata luokkaa, molempien sisäreisiä krampatessa viimeisen kinkaman kohdalla. Maaliin ajoi hyytynyt ratamestari. Alle tuntiin olisi päässyt tuoreella kropalla, mutta nyt piti taipua pari minuuttia yli. Sai sillä silti tuuletella kainaloita podiumilla, joten ei se huonosti mennyt! Mutta kaikkiaan sen verran koville otti, että hetken piti pötkötellä Susi-Kallen patsaan lähistöllä pitkin pituuttaan :)

Tulokset

Ajelin tänään iltasella rauhallisen iltalenkin palautellen. Toivottavasti toipuminen jatkuu nopeassa tahdissa, ensi viikonloppuna pitäisi nimittäin kärsiä kauden viimeinen lappustartti Rollo MTB:n kahden kierroksen merkeissä.












Näihin kuviin ja tunnelmiin!

p.s. Tänään nukuin pitkään, en tehnyt mitään paitsi kävin lenkillä, enkä vastannut kysymyksiin. Tuntuipa hyvältä ;)