sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Heliharjusta Junganharjuun ja Oivangin myllylle

Peruslenkki, ei mitään ihmeellistä sinänsä. Vauhti rauhallinen, edellispäivän intervallien jälkeen. Lämmintä mehua juomana, evästä takataskussa.



Hitusen spesiaalimman asiasta teki Kuusamoon satanut ensilumi, josta oli vielä rippeet jäljellä. Aurinkokin alkoi vielä paistamaan kellon kääntyessä iltapäivään, niin mikäs siinä. Neljäkymmentä kilometriä todella hyvää mielen ja kropan virkistystä.

Sunnuntailenkki, joita on vyöllä vuosien mitalta yksi jos toinenkin. Seurana omat ajatukset ja muutama poron kanttura matkan varrella.

Heliharjun priimaa



Matkajoki



Kohti Puolavaaraa

Siinä oli metsä vielä pari vuotta sitten



Junganharjuntie





Oivanginjärven Kylmäperä


Jos tämä ei ole hieno soratie niin mikä sitten?

Oivangin mylly. Dejavu.




Singerjärvestä Oivanginjärveen virtaava Kotijoki, joka tunnetaan myös Myllyjokena


Metsän alkua. Joko lie tulevana suvena taimikko puskee ylös..?

Reittien ympäristö voi muuttua ajan kuluessa, niin tässäkin tapauksessa.

Arvotavaraa pinossa


Siinä se naapurisopu kehittyy...

Kun poikkeaa tieltä metsään, saattaa löytää vaikka tällaisen priimapätkän

Seuraa poronpolkua..


Lähdin lenkille talvella ja palasin takaisin syksyyn



Jo vain. Näihin kuviin ja tunnelmiin.





maanantai 17. syyskuuta 2018

MTB-reissu Äkäslompolon maisemiin ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon 14.9.-16.9.2018

Kun kuulin ajokavereiden ensimmäiset suunnitelmat Ylläksen mtb-viikonlopusta, lukitsin kalenterin samantien kiinni. Sinne olisi päästävä korjaamaan pieleen mennyttä mtb-kesää. Perjantaina lähdimme Lassen ja Vesan kanssa liikkeelle kohti Yllästä.


Suomun porokolari, Kemijärven liisteripottumuusi ja huikeat tunturijonot
Leppoisa matkavauhti meinasi tyssätä Suomutunturin kupeelle. Porotokka oli ajosuuntaamme nähden vasemmalla metsän reunassa. Vastaantulevan kaistalla oli auto hiljentänyt vauhtinsa kävelyvauhtiin, mutta lähti sitten liikkeelle. Ohitettuamme sen yhenäkkiä oikealta ryntäsi poro suoraan kohti, osuen oikeaan kylkeen isolla ryminällä. Kuskimme ehti aavistuksen jarruttaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Auto tien laitaan parkkiin, hätävilkut päälle ja sitten tutkimaan tilannetta. Poro henkäili viimeiset henkäyksensä 50m päässä tien penkalla. Hetken ihmeteltyämme tapausta kuski soitti hätäkeskukseen tehden ilmoituksen tapahtuneesta.




Aineelliset vauriot jäivät hämmästyttävän pieniksi. Sivupeili meni palasiksi, jokunen naarmu ilmestyi oviin mutta yhtään lommoa ei tullut pelteihin. Peräkärryn suuntavalo hajosi. Poro menetti henkensä. Eipä tuossa olisi paljoa tarvinnut ajoitus olla eri ja poro olisi rysähtänyt keulaan ja matka olisi tyssännyt siihen. Nyt se jatkui. Kyllähän siinä riitti ihmeteltävää vähäksi aikaa.

Matka jatkui Kemijärven, Sodankylän ja Kittilän kautta kohti Yllästä ja Äkäslompoloa, jossa majoituksemme odotti. Matkan varrella ihasteltiin hienoa lehtiruskaa. Kuusamossa se oli vasta alkamassa. Tunnelmat kohosivat kun Aakenustunturin silhuetti ja koko tunturijono ilmestyi näkyviin. Ylläksen maisematiellä oli hienot tunnelmat maisemia ihastellessa. Suuntasimme Jounin kauppaan täydentämään muonavarantoa ja lopulta majoitukseen päästyämme keitimmä ensitöikseen kahvit ja maistelimma julmetun kokoisia viinereitä.

Kesänkijärven kierros ja pikkasen muutakin
Vesisade loppui juuri niillä hetkillä ja niin vaihdettiin pikavauhtia ajokamppeet päälle ja lähdettiin aukomaan tönköttyneitä koipia Kesänkijärven kierrokselle.





Harjateräsreittiä

Kesängin silhuettia



Kellostapuli jäi selän taakse

Vaan on siinä ollut julmettu homma sorastaa tuo kierros. Todennäköisestihän se on ollut alun alkain juurakkoa ja kivikkoa. Sitä riittää kyllä alueella ihan nokko, joten ihan paikallaan tuo on ollut. Helppo kierros kaikille ja maisemat ovat kohdillaan. Kesängin keitaan kohdalla vietetyn pienen tauon jälkeen päätimme lähteä katsomaan mitä Latvamajan suunnalta löytyisi. Sinnehän oli ihan jo hikeä nostattavaa uraa edettäväksi ja saatiin ropit hyvin hereille. Kokeiltiin vielä lähteä majalta etelään lähtevää polkua, kun ei siinä vaiheessa ollut niin selvyyttä missä tuolla saisi ajaa ja missä ei (ei sitä tietenkään ehtinyt muka etukäteen selvittää) ja arveltiin, että missä pyöräreitin merkki oli (vaikkakin talvireitin versiona) niin sinne sai mennä. Hetki kohta oltiin aika hapokkailla pitkoksilla ja märillä soilla. Pari pätkää kun oli selvitelty, juolahti mieleen että jos nyt käännytään takaisin, niin ehitään ennen pimeää kämpille ;) Joten uukkarit ja takaisin. Kesänkijärven kierros rallateltiin sitten loppuun.









Päätimme vielä käydä mutkat Kukaksen suunnassa, kun keli oli seesteinen ja mielialat korkealla. Ikään kuin käytiin makustelemassa jo seuraan päivän ajosuuntia.


 



Päivän päälle lämmitettiin sauna ja syötiin maukasta lasagnea huomisen tankkaustarpeiksi. Ei tarvinnut unta houkutella hetken päästä.

Lauantain reissu Kukakselle ja kohti Äkäskeroa

Saimme paikalliselta ajomieheltä kullanarvoisen vinkin suunnata Äkäskerolle. Alkuun retkikunta hivenen epäili noinkohan tuonne selvittäisiin, mutta aamukahvilla suoritetun hengen valannan jälkeen suunnitelma oli selvä. Sinne lähdettäisiin. Mukaan lähtisi myös Ylläksen mökkiläinen Anne, joten mikäs sen mukavampaa. Vielä oli toiveissa, että joku paikallinenkin olisi lähtenyt oppaaksi, mutta varauduimme selviämään omin voimin. Startti tapahtui aamulla 9 maita Äkäshotellin vierestä. Keli oli aika vilakka +4°C mutta lupeissa oli kuitenkin selkeää ja kuivaa säätä. Eikä tarvinnut kauaa sotkea, kun sai jo aukoa ylänappia :)

Vaikka Kukakselle nouseva ura ei mikään älyjyrkkä ollutkaan, niin kyllä siinä alkoi lämmöt nousta ja syke kohota. Saihan sitten lopussa ottaa muutaman ihan napakankin polkaisun päästäkseen kunnialla ajamalla ylös. Ja avot että kannatti!

Pitkokset olivat lipakkaat aamusta, hallayö oli takana

Anne lähti matkaamme, eikä näyttänyt kovin murheelliselta asian suhteen ;)




Käännyimme viitalta vasempaan kohti loppunousua








Kuvien aika


Sai isäntä ite haukkoa vähän syvempään

Ettepäin, urakka kusoo..


Vesa ja Lasse olivat jo huipulla kuvaamassa maisemia.


Kukaksen laelta oli hienot näkymät. Aamun pilvet majailivat vielä tunturilaaksoissa ja oli yllättävän tyyntä. Tuumittiin, että taitaa olla tulossa hieno päivä!

Sitten koetti laskuosuus ja meikäläinen komennettiin syötiksi keulaan. Eivätpähän ajaisi samaan miinaan...Farleyllä oli hyvä paukuttaa alamäkeä menemään, eikä rouheanpuoleiset kivetkään hirveästi Barbegazien alla tuntuneet. Kauaa ei nokka suhissut, kun saavuimme Kotamajalle.

Suunta oli alaspäin



Lähdimme sitten jatkamaan matkaa Kukaksen pohjoispuolelle ja kohti Äkäskeroa. Välittömästi päästiin tunturipolkujen tunnelmaan, vaikka yllättäen löytyi sorastustakin majan läheisyydestä. Kukaksen rinteillä oli hienoa kivikkopolkua, joka vietti alas loivasti luoteen ja pohjoisen suuntaan. Kerrassaan upeata maastoa.










Seurasimme pyöräreitin viittoja kohti Äkäsjoen itäpuolista osuutta. Elämänluukun ja Äkässaivon välinen osuus muistutti joiltain osin kotoista Oulangan kanjonia. Mukavaa, vaihtelevaa polkupätkää kerrassaan. Lopulta saavuimme valtatien reunaan, jota ennen pidettiin kahvi- ja evästauko.








Sittenhän koettaisi päivän päätavoite eli kiipeäminen Äkäskerolle. Tiedossa oli jyrkkä tunkkauspätkä, mutta ei kovin pitkä kuitenkaan. Lakiosalle saisi vielä kiivetä ajamalla, mutta loivassa kulmassa. Anne arpoi tässä vaiheessa lähteäkö mukaan, kun junalle vievälle bussillekin pitäisi säädyllisessä ajassa ehtiä. Koetimme houkutella mukaan, kun mielestämme tarvittaessa tietä pitkin pääsisi varsin joutuisasti takaisin Ylläkselle. Hetken matkaa tunkattuamme Anne päätti kuitenkin lähteä paluumatkalle ja ymmärsihän sen. Äkäskero jäi häneltä siltä erää väliin, mutta sielähän se odottaa uusia retkiä. Vesa ja Lasse olivat jo siinä kohdassa kiivenneet hyvän matkaa ja tulin sitten jonkun ajan päästä perässä. Komeaa kalliokkoa ja louhikkoa riitti tunkattavaksi, mutta eipä se haitannut - päinvastoin. Juuri tuollaiset pätkät jäävät mieleen näiltä reissuilta, kun hetkelliset vaivat palkitaan sitten monin verroin.

Tien ylityksen jälkeen ajettiin Peurakaltion vanhan savottakämpän ja tallikahvion pihapiirin läpi ja lähdettiin nousemaan ylös tunturiin.


Anne lähti paluumatkalle tässä kohtaa, seuraaviin seikkailuihin!

Muutaman mutkan jälkeen saavuin jyrkimmälle osuudelle



Ei tarvinnut tässä ajaa :)




Päivän kohokohta Äkäskero
Niin tälläkin kertaa! Siis kerta kaikkiaan mitkä näkymät odottivat ylhäällä Äkäskeron lakiosalla. Vastaan tuli patikoijia ja maastopyöräilijöitä ja kaikki olivat selvästi hyvällä tuulella. Sää ja maisemat palkitsivat kulkijansa monin kerroin!

Jyrkän osan jälkeen päästiin taas ajamaan, alkuun pienimuotoisempaa ja syheröisempää polkua...


...kunnes maisemat alkoivat aueta...


 
...ja miesten fiilikset kohota ja suupielet venyä hymyyn!



Huippua kohden

Näkymiä itään

Näkymiä länteen



Riekonmarjat ja variksenmarjat peittivät maan pintaa

Lakiosan pohjoisreunassa aukesivat upeat näkymät Pallastunturin suuntaan. Tuuli puhalteli jo sen verran navakasti, että kovin kauaa ei tarjennut seisoskella vaan lähdimme laskeutumaan kieli keskellä alas. Alkuosan vielä pystyi hissun kissun ajamaan, mutta sitten talutettiin jyrkimmät pätkät ihan suosiolla kunnes tultiin laskun alaosille ja lähdettiin etenemään kohti soisempia maita.


Pallastunturi siinsi horisontissa, edessään ymmärtääkseni Kemiötunturi, tummempana silhuettina Jerisjärven pohjoispuolella.



"tarkasti sitten pojat, ei hölmöillä..."

Eikä hölmöilty, vaan oltiin viksuja! Hienosti sujui tekniset pätkät herroilta.



Selvittyämme alas Äkäskerolta, vatsat alkoivat murisemaan. Makkarapaketit kutsuivat ja niin aloimme tutkia karttaa ja tulipaikkoja. Kävimme mutkat seitapaikalla, jonka jälkeen suuntasimme Äkäsjoen myllylle tulille. Yllättäen siellä oli paikat täynnä porukkaa, mutta löysimme hetken ihmettelyn jälkeen pienemmän tulipaikan alueelta ja niin alkoi makkarat tiristä tikkujen nokissa...

Kuva voisi olla kotikulmilta

Seitakivi, lienekköhän oli alkuperäinen vai turisteille pystytetty...paikka varmaan olikin aito.





Tarkennuksen sameus kuvasi kenties osin tosin jo katseenkin sameutta, kun nälkä oli sen verran kova :)

A A A h h h....




Kuvassa näkyy oranssilla päivän menosuunta ja vihreällä paluusuunta

Takaisin kohti Äkäslompoloa
Vihannestankkauksen jälkeen tuumailtiin karttaa ja suuntaa takaisin kohti Äkäslompoloa. Yksi otti reittimestarin vastuun ja tällä kertaa se oli Lasse. Vesan kanssa keskityttiin ajamaan, kun Lasse ohjasi matkaa. Vaihtoehtoja olisi varmaankin ollut muutamiakin erilaisia, mutta päädyimme yhdistelemään polkua, metsätietä, joen ylitystä veneellä, asfalttitempoa ja lopulta palasimme tutulle Äkäshotellille johtavalle reitille.



Samaa reittiä pätkä takaisin, mitä tultiin kohti Äkäskeroa


Äkäsjoen ylitys veneellä









Melkoista rantarutakkoa


Joen ylityksen jälkeen ura nousi ylös jokivarresta Elämänluukun parkkipaikalle ja siitä ajettiin sitten ylös päätielle, jota ajettiin muutama kilometri. Onneksi pääosin alamäkeä, niin 0,4bar paineilla oleva Farleykin kulki käskyttämällä kapearattaisempien herrojen peesissä ihan mukavasti. Maantielenkillä ollut mies saattoi hätkähtää, kun lapettiin hyvässä alamäessä ohi..


Suunnattiin taas kohti Äkäsjokea ja uutta siltaa puiston puolelle ja kohti Äkäslompoloa.




Hienosti sujui päivän reissu. Ei ollut minkäänlaisia ongelmia niin kuskien kuin kalustonkaan kanssa. Toisinkin olisi voinut olla. Renkaat olivat toki kovilla kivipohjaisten polkujen keskellä, mutta hyvin meni tällä kertaa.

Päätimme suunnata etsimään pyörän pesupaikkaa ja Team Sportialta sellainen hifitason pesupaikka löytyikin. Farley sai jäädä sellaiseksi, mihin oli hankkiutunut. Olipahan maastopyörän näköinen. Väkeä oli paljon liikkeellä, niin pyörillä kuin kävellen. Eikä ihme, kun niin hyvin on erilaisiin reitteihin panostettu. Ennustettu saderintama olisi tulossa tunnin päästä, joten päätimme käydä vielä kiertämässä Kesänkijärven toisinpäin kuin edellisiltana. Farley sai pesun reitin puron ylityksellä, kun roikasin reilusti läpi vesien pärskyessä kunnolla. Vähän sen jälkeen alkoikin sitten sade. Ajoitus oli siis oikein hyvä, kun pääsimme sen alta pois majoitukseen. Harmillista tietysti, että sadetta riitti sitten myös sunnuntaille, joten ajot jäivät siihen.











Farley sai esipesun oikean puoleisella puron ylittävällä linjalla


Perjantain jälki, n.21km

Lauantain jälki, n.62,5km

Mutta ehdittiinhän sitä ajaa ihan mukavasti. Perjantai-illasta n.21km ja lauantaina n.62km. Kiivetäkin sai toista kilometriä. Takaisin tullaan ihan varmasti. Ylläksen alueen reitit ovat kokonaisvaltaista maastopyöräilyä. Kaikki ne elementit, mitä Koillismaaltakin löytyy erillisinä yhdistyvät Pallas-Ylläs tunturin kansallispuiston laajoilla alueilla. Kaluston pitää toki pelata ja kuskinkin olla kunnossa, jaksaakseen retkeillä pitkiä taipaleita. Vuokrakalustoa löytyy, jolloin omaa ei välttämättä tarvitse. Reittejä on myös kestävöity, joten vasta-alkajillekin on ajamista.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa! Jospa sitten saataisiin paikallisopas mukaan, koska nyt jäi monta tarinaa kuulematta ja reitinvalinnat menivät varman päälle. Ja entäpä sitten ne talvireitit...? Ne on ehdottomasti lähdettävä testaamaan, jo tulevana talvena!

Vahvaakin vahvempi suositus Ylläksen seudun ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston reiteille!