sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Korppuja, palautumista ja ruskamaisemia

Viikonlopun teema: nuku pitkään, syö hyvin (ja korppuja), kuuntele musaa, käppäile Tellun kanssa lenkillä.

Naatikkajoen Köngäs

Toteutus on toiminut hyvin. Sen verran hektisiä olivat viimeiset pari viikkoa, ettei ollut muuta ajatusta, kun ottaa lungisti. No sen verran sain aikaiseksi, että siirsin kuivumassa olleet reitinmerkkauskepit varastoon odottamaan ensivuoden Tunturiajoja.

Aloitin viimeviikolla uuden työprojektin Kuusamon kaupungilla ja olin sen merkeissä maanantaita lukuun ottamatta joka päivä maastossa. Mikäs siinä, kelitkin suosivat ja ruska alkoi viriämään vähitellen yöpakkasten saapuessa koilliskairaan. Hienoimpia hetkiä sain kokea Naatikkajoen varrella, Könkään ja Rukkikosken maisemissa. Kuten Tärkkämöjoen koski idän suunnalla, nämäkin kosket ovat upeita nähtävyyksiä, joista ei vain juuri kukaan tiedä mitään. Edes paikallisista, lukuunottamatta kohteiden lähellä asuvia tai siellä metsästyksen tai kalastuksen merkeissä liikkuvia. Kuinka paljon tällaisia "tuntemattomia" kohteita onkaan? Hienoja lähikohteita päiväretkien kohteiksi. Täytyy olla onnekas, pystyessään liikkumaan maastopyöräillen niin laajasti ympäri ämpäri ja oppiessaan koko ajan jotain uutta kotipaikkansa luonnosta. Kavereita pitää viedä näihin paikkoihin kokemaan elämyksiä.


Naatikkajoen Rukkikoski




Vaikka ei se Naatikkavaarakaan jättänyt kulkijaa kylmäksi. Päinvastoin, noustessani kivistä, jyrkkää pohjoisreunan polkua Farelyta työntäen konehuone lämpeni oikein mukavasti. Ylhäällä vaaran laella kulkee pienimuotoinen polku itä-länsi -suunnassa ja Yli-Kitkan maisemat siintävät puiden väleistä lännen suunnalla. Aurinkokallio sai taas miettimään, kukahan sen aurinkokuvion on sinne hakannut? Hieno se on! Idän puolelta laskeutuen sai olla skarppina, mutta fatbikella homma on kyllä niin mukavaa. Koko alue sopii ihan loistavasti tälle pyörätyypille, märkien ja pehmeiden paikkojen tarjotessa mukavaa haastetta leveälle renkaalle. Vinkki: ajakaa kalusto Naatikkavaaran kulmille ja lähtekää tutustumaan läheisiin harjuihin, vaaran kupeiden polkuihin ja kiikkukaa ylös katsomaan maisemia ja syömään eväitä.

Naatikkavaara eteläpuolelta

Aurinkokuvio

Länteen


Itään

Naatikkavaara pohjoisen suunnasta



Kun Naatikkavaara on taputeltu, renkaan voi suunnata kohti vieressä kohoavaa Kouvervaaraa. Mäntyniemen tilaa ennen lähtevä vanha mtb-reitti nousee metsäkoneen sotkemasta urasta huolimatta ylös vaaran rinteille. Länsipuolinen nousu onkin kovin kulmaltaan, jonka olen itse ajanut tässä pitäjässä ylös. Aivan tautinen kulma repii kyllä lihaksia ja vaatii oikeasti tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä, että sen pääsee ylös. Toki fatbiken leveällä renkaalla vetopito on sitä luokkaa, että lipsumisesta ei tarvitse huolehtia. Kerran olen tuon ajanut 29" renkaisellakin ja sillä oli jo siinä ja tässä, että pito riitti. Ylempänä on Kouvervaaran kota jossa voi tulistella ja huilata. Varsinaiset maisemat avautuvat jo tuon jyrkän nousun seutuvilla, mutta parhaimmat näkymät löytyvät pohjoispuoleiselta reunukselta. Siitä kohtaa, missä polku lähtee kaartamaan kohti itää kannattaa suunnata töppyrä suoraan ylös. Vanha hakkuu tarjoaa 180° näkymät Yli-Kitkan maisemista Rukalle.

Pohjoisen puoleinen polkulasku on loivempi kuin läntinen ja Ollinsuontien ylityksen jälkeen voi käydä ajamassa lenkin Kouverpuoron laavulla ja palata takaisin n. 2,5km pitkän nousun myötä vaaralle. Kodan risteyksestä kun jatkaa suoraan ja kääntyy ekalta mökkitienristeykseltä vasempaan tulee Vasaraperän suuntaan johtavalle soratielle. Sitä alaspäin etelään suuntaavaa polkuakin pääsee toiselle mökkitielle, mutta siellä odottaa ihan pirun jyrkkä soratienousu ja polkulinja (latupohjan polkua) on paikoin märempi. Sitten vaan takaisin Naatikkavaaran suuntaan nousten. Tietää kiivenneensä mäkiä ja on toisaalta saanut ahmia näkökenttiinsä hulppeita maisemia kansallismaisemiin kuuluvan Yli-Kitkan suuntaan. 




Maaruska viriää


Todella vanha koivu seisoo ryhdikkäänä lännen rinteillä, näkymä kohti Riisitunturia




Jos haluatte tiukkaa nousua niin tässä sitä on
Nousun kulma selviää tästä

Valokuva ylöspäin ei kerro koko totuuutta

Laskuosuutta pohjoisen puolelle

Kitkan rannalla

Farley on kyllä oivallinen peli työajossakin!


Sellaisia viimeviikolla. Huomenna jatketaan kartoituksia. Ruska on ovella!

p.s. katoin tämän blogin tilastoja ja tuo edellinen teksti oli 300. kirjoitus noin 7,5v. aikana. Ei siis ihan päntiönnään ole tullut kirjoiteltua, mutta toisaalta silloin kun on siltä tuntunut. Toivottavasti olette viihtyneet näiden juttujen parissa. Ennen kaikkea saaneet tutustua kuvien kautta niihin maisemiin, missä tulee seikkailtua! Tilastobotti väittää tälle blogille rapiat 171100 yksilöllistä katselukertaa, joten on tätä joku todistettavasti kurkkinut.

Kävijöitä on riittänyt seuraavasti:
Suomi 122 900
USA 22 300
Venäjä 7100
Saksa 3900
Ukraina 1750
Portugali 1590
Irlanti 1200
Ranska 1100
Kiina 600
Iso-Britannia 550

On siinä ihmettelemistä ollut pitkin maailmaa. Mitä liene ovat miettineet, kun ovat näitä saitteja tutkailleet!?


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Tunturiajojen raastoa

Tähän pisteeseen päästiin eilen aamulla noin 9 aikaan. Ilmeisesti Rukan Tunturiajojen ratamestarin viikon verran jatkuneelle käskytykselle haluttiin loppu?


Mukana Bioracer Suomi!

Rukan Tunturiajot järjestettiin eilen kolmatta kertaa PP Timingin, Ruka-Kuusamo matkailun, Rukan kävelykyläyhdistyksen ja Cyclos Kuusamon toimesta. Cycloksen rooli oli rakentaa reitit, hoitaa huoltopisteet ja purkaa kaikki kisan jälkeen pois.

PP Timing sai hommattua luvat kahdeltatoista eri maanomistajalta Valkeisenvaaran lenkin käytölle tämän vuoden painokseen. Sen myötä reitin luonnetta saatiin muutettua selvästi lajinomaisemmaksi. Edellisiltä vuosilta tuttua sepelikäytävätempoa voitiin vähentää reilusti. Alkuosan alalenkin mittaa lyhennettiin ja toisaalta siihen lisättiin muutamia ennen hyödyntämättömiä reittivaihtoehtoja. Tunturialueen reitti pysyi muutamia muutoksia lukuunottamatta samana.

Reitin suunnittelu vaati polttoainetta. Tällaisia kevennysmalleja vain, isolla keskireiällä!

Harmi vain, että edellisen päivän taukoamaton sade kasteli radan täysin ja teki siitä vielä todella paljon raskaamman. Alalenkin laskuosuuden jälkeen tullut soisempi osuus oli erittäin pehmeä. Viikolla ajettavuus oli huomattavasti jouheampaa. Sitä seurannut tiukka kinkama ylös Uunikulman suuntaan ja paluu takaisin pehmeälle ja märälle linjaosuudelle söi varomattomalta todella paljon voimia. Todella tiukka yhdistelmä kaikkiaan. Rukanriutalla sai sitten hivenen tasata pulssia jos pystyi. Toiveissa on, että pystyisimme saamaan pohjoisen puoleisille osille lisää reittiä, jolloin koko alalenkistä voitaisiin luopua kokonaan. Lähdettäisiin suoraan Pirunkirkolta nousemaan tunturiin ja siitä sitten pohjoisen suuntaan. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Talkoot aloitettiin viikkoa aiemmin ja teimme iltaisin seuran porukalla 2-4h hommia. Hienosti seuraväki osallistui talkoisiin ja väkeä riitti useammalla kerralla jopa kolmeen eri ryhmään. Rukakeskuksen mönkijä ja seuran jäsenen toinen mönkijä mahdollisti tavaran kuskaamisen ja purkamisen tehokkaasti. Se mitä viikko rakennettiin, purettiin eilen 3h aikana pois! Toki siihen päälle piti sitten juontaa tavaraa takaisin seuran varastoon ja tälläkin hetkellä kuivaa telttakankaita, huomioliivejä sun muita auringossa. Sade kasteli eilenkin pitkin päivää vaikka toisin piti ennusteiden mukaan olla.

Keppijumppaa riitti

Lisääkin tehtiin taas

Iltaisin sai paistaa nuolia
Jaaha - siitäkö pitäisi mennä ylös?

Kilometrejä kertyi ja iltaan asti sai painaa
Uusia rakenteita lahojen rinnalle
Cycloksen mahtavaa talkooväkeä!

Kallen Kurvi paikoillaan.

Lippua, lappua, infoa, kylttiä...

Vettä satoi taukoamatta edellisen vuorokauden

Perjantai-illan viimeinen kyltti paikoillaan. Paitsi että tuli sitten laitettua n. 2km väärään paikkaan, tässä oli todellisuudessa 13km takana. Pahoittelut tästä! Vettä satoi ja märkää oli.

Reittiä purettiin tietysti auringon paisteessa!

Mönkijäinen kunnon peräkärryllä on ehdoton näissä hommissa!

Miesten 20km sarjan voittaja purkaa reittiä, neljänneksi tulleen kuvatessa. Reitti oli purettu 3h kisan jälkeen!

Saatu palaute oli positiivista. Ainakin se, mitä minulle tultiin juttelemaan. Toki reitin raskaus nousi kaikkien ajajien toimesta esille ja ajoinpa tuota itsekin yhden kierroksen ja maistoin omia keitoksiani siinä kuin muutkin. Ajo sujui muuten yllättävän hyvin siihen nähden, että viikon ajalta oli kuormaa kropassa ja mitään säästelemättä olin tehnyt omalta osata töitä tapahtuman eteen. Saaruan ylitykseen asti oli tukkoista ja vaikeampaa, mutta kun sen jälkeen toipui happokylvystä, koneet alkoivat huilaamaan. Trek Fuel EX 9.8 pääsi oikeuksiinsa Valkeisenlenkin vauhdikkaissa rytinälaskuissa. Lopulta sijoitus miesten 20km kisassa oli 4. eikä se podium jäänyt kuin vajaan minuutin päähän. Se jäi vähän kaihertamaan illalla, kun ensimmäisen kerran kotona tulokset näin :)

Vielä naurattaa ennen starttia. Kuvassa minä, Tanel Süvari ja Jaakko Kallunki. Cycloksen kuskeista myös Henri Suopanki, Juho Mourujärvi ja Harri Mourujärvi ajoivat kisassa hyvällä menestyksellä! 

Nyt auringonpaisteessa voi hyvillä mielin makustella kulunutta viikkoa. Reitti toimi, ainoa moka sattui kilometrikyltti 15km sijoitukseen. Se oli oikeasti 13km kohdalla. Pahoittelut siitä! Tuli katsottua väärään notkoon sen paikka. Ensi vuonna paremmin! Tietojeni mukaan kukaan ei eksynyt reitiltä. Merkkaukseen panostettiin paljon ja sanoinkin ensimmäisenä iltana talkooväelle, että merkataan rata niin hyvin kuin osataan. Että jos tämä tapahtuma olisi viimeinen, niin ainakin osallistujat voisivat sanoa reitinmerkkauksen toimineen. Joku kaatuminen siellä oli tapahtunut ja mustikoita on poimittu. Sellaista sattuu aina, mutta pääasia ettei isompia haavereita tapahtunut. Joku oli kuulemma elämänsä ensimmäistä kertaa mtb-tapahtumassa mukana ja pyörä oli hommattu muuan viikko aiemmin. Vaativasta päästä on hyvä aloittaa niin reitit vaikuttavat helpommilta jatkossa!


Kiitokset!
Omalta osaltani haluan kiittää kaikkia osallistujia niin aikuisten kuin lasten lähdöissä!
Kiitokset Kusti Kittilä, Juha Kangaskokko ja Kalle Kauppinen!  Hienoa saada valtakunnan huippukuskeja mukaan! Upeat naiset Katja Savilakso, Oili Flinck, Ulla Tervo, Sanna Alitalo, Leena Kouva sekä muut. Ihan sydän väräji teidän ajamista ja olemista seuratessa! :) Suurkiitokset Taaperosarjan lapsille vanhempineen ja perhereitin kiertäneille!

Kiitokset kaikille ikään, sukupuoleen, kokemukseen tms. katsomatta. Sana kiertämään ja lisää porukkaa vain viivalle tulevina vuosina! Fasiliteetit riittävät vaikka minkälaiselle osallistujamäärälle ja tekemistä riittää koko perheelle! Kiitokset erinomaisesta yhteistyöstä Petri Pesonen ja PP Timing, Rukan kävelykyläyhdistys ja Harri Niskanen sekä Ruka-Kuusamon matkailu ja Mats Lindfors!

Suurkiitokset Cycloksen yhteistyökumppaneille, erityisesti Pyörä-Suvala Oy:lle (Sami Oja ja Jari Suvala) tapahtuman palkinnoista sekä Trekin merkkausnauhoista, joilla oli ilo rakentaa reittiä! Kiitokset Bioracer Suomi ja Lieven de Rycke tuesta ja osallistumisesta! Kiitokset Pölkky Oy (Tiina Inget-Luikku), LAN&WAN (Esa Mustonen) ja Kairan X-Partner (Mika Haataja)! Kiitokset S-Rauta Kuusamo ja Ossi Törmänen! Tukemalla seuramme toimintaa mahdollistatte omalta osaltanne tällaisten tapahtumien järjestämisen!

Kiitokset Krossikommuunin talkoomiehelle Markku Eilola-Jokivirralle reitin ajamisesta sateesta huolimatta, tuorein silmin! Äärimmäisen arvokas juttu radan rakentamisen kannalta, että joku joka ei tiedä siitä etukäteen mitään ajaa reitin läpi.

Ennen kaikkea - kiitokset Cyclos Kuusamon upealle talkooväelle: Vesa Käkelä, Lasse Pätsi, Olli Paasovaara, Esa Mustonen, Ossi Törmänen, Petri Pesonen, Henri Suopanki, Harri Mourujärvi, Rauno Oikarainen, Milla Heinistö, Kaisa Ojala, Karoliina Ojala, Hannu Tuomi, Riika Tuomi, Kari Könönen, Mika Haataja, Silja Haataja, Sanna Manninen, Roni Manninen ja Matti Lämsä.

Sieditte Kaakisen työmaata nurisematta ja teitte hienosti töitä! Pyöräily on parasta hyvässä seurassa!

Tulokset löytyvät täältä


p.s.

Niin, ne todellakin tukkivat ratamestarin suun!






sunnuntai 20. elokuuta 2017

Itä-Kuusamon sorateillä

Meikäläisen polkupyöräilyharrastuksen yksi olennaisista ydinasioista on ajaminen sorateillä. Ehkäpä lapsuuden muistot kotikadun rapisevasta hiekkatiestä kaikuvat yhä tunnetasolle ja saavat pyörän keulan osoittamaan katuvalojen alta jonnekin kauemmas.


Soratielenkit ovat olleet kuluneen kesän aikana vähissä, mutta nyt oli aika korjata tilanne. Mika ja Joonas ajoivat Oulusta pelipaikoille, nautiskelemaan soran murskauksesta eli siitä ison maailman gravelgrindingista, hyvästä seurasta (köhöm) ja siitä, että ei ole minkäänlaista käsitystä, minne ollaan menossa. Tai no Mikalla saattoi olla muistijälkiä -14 vuoden reissusta, mutta nekin haalistuneina.

Tässä harrastuksessa on parasta, kun saa ajaa aistit avoinna, ottaa vastaan se mitä eteen tulee tietäen, että ei joudu karhujen syötiksi tai eksy koillismaan kairoihin. Itse olen nauttinut todella paljon vastaavasta tilanteesta muualle suuntautuneilla reissuillani. Itselle on tietysti mukavaa päästä näyttämään kotipitäjän hienoja maisemia ja parhaita sorateitä. Niitä kun riittää satoja ja taas satoja kilometrejä ajettavaksi.

Lauantaiaamu valkeni sateisen yön jälkeen hivenen harmaana ja kosteana, mutta lämmintä oli jo aamusella n.+15°C. Ennusteet lupasivat pilvipoutaista päivää ja lähelle kahdenkympin lukemia. Täydellistä ajosäätä siis. Mitään kiirettä emme pitäneet aamutoimissa, vaan käynnistelimme ihan rauhassa ajopäivää. Pyörät liikahtivat portin pielestä suurin piirtein puoli 11 maita. Suuntasimme kohti itää lyhyen, rantareittien kautta ajetun starttiluupin jälkeen.

Liikkeelle Kirkkosaaren kautta


Akonlammentiellä, suunta kohti Kajavantietä
Hivenen haikeana katselin Mikan Kongaa ja Joonaksen Pelagoa. Kippurasarvinen teräsrunkoienn randonneur-henkinen kokonaisuus viehättää ja vaikka Santacruz onkin loistava peli ja tykkään sillä ajaa, niin jotenkin tässä seurassa se oli pikkaisen fuskun tuntuinen laite. Jäykkäperä 29" joustokeulalla on aivan eri maailmasta. Viimeaikoina mielessä pyörinyt ajautus sen muuttamisesta ns. monstercrossari-tyyliseksi laitteeksi sai taas lisäpontta. Jäykkä kuitukeula, kippurasarvet, uudet jarru/vaihdekahvat ja sehän olisi siinä. Sitä on tullut mietittyä, että älyääköhän jotkut SRAM:n cx-sarjan kahvat pyöräni 2x10 vaihtajia. Takana on XO Type 2 ja edessä XX-sarjan vaihtaja. Luulisi ainakin...?

Kajavantiellä rullailtiin viimeinen asfalttiosuus, kunnes päästiin Purnunsuolle johtavalle soratielle. Keli parani ja tunnelmat olivat korkealla. Pojat pääsivät näkemään alusta lähtien myös toisenlaista Kuusamoa, mistä suurin osa täällä käyvistä ei todellakaan valitettavasti näe. Eli sitä maalaismaisemaa, järvi-Kuusamoa ja sen ominaisia näkymiä ja tuoksuja. Lehmänpaskan ja lietetankkien, sekä muun sellaisen viipyilevissä tuoksuissa on jotain rehellistä, juurevaa ja aitoa. Talojen koirat haukkuvat reviirille yhtäkkiä ilmestyviä pyöräilijöitä ja porot säntäilevät alta pois niiden harvojen aivosolujen kohdatessa hetkellisesti toisensa. Alkuasukkaat eivät ole moiseen tottuneet.

Saavuimme Kuoringintien kautta Sossonniementielle ja kohti Törmäsenvaaraa. Ensimmäinen tauko meni ajotankkien tyhjäykseen.




Sitten päästiinkin ajamaan alati kumpuilevaa osuutta kohti Muosalmea ja Muokankaan harjuja. Tämä osuus on pyöräilijälle todella hieno ja antoisa. Kiivettävänä on napakoita ylämäkiä ja vastapainona alamäissä kokee hienoa vauhdin hurmaa. Harjuosuuden korkeimmalla kohdalla pääsee aistimaan kansallismaisemiin kuuluvaa näkymää Muojärvelle ja Iivaaran sinertävä silhuetti siintää etelässä.

Muosalmen lampaita

Upea Muojärvi

Näkymät kelpasivat pojillekin :)

Matka jatku kohti Koskenkylää

Pienen tauon jälkeen matka jatku kohti Koskenkylää ja sieltä edelleen kohti Piikstammia. Seurasimme GG 2014 -tapahtuman reittiä. Itsekään en ole ajanut Piikstammiin sen jälkeen, joten mukava oli muistella sitä tapahtumaa ja kaivella mielestä oikea reitti lukuisten risteysten seasta. Erään mökkitien risteyksessä oli hieno mummispyörä, jota pysähdyttiin ihastelemaan. Se osoittautui Fennia-merkkiseksi pyöräksi Oulusta! Löysin tietoja, että kyseessä on oululaisen Iisak Kauppi Oy:n edustamasta, 1930 luvulla myydystä pyörästä. Vanteet olivat lähes atomeina, mutta esim. rungon peräosa oli hyvässä iskussa. Taidettiinpa ihmetellä samaista pyörää silloin GG:ssäkin?



Marjastajia oli liikkeellä ja saimmekin kommentin erästä porukkaa ohittaessamme Piikstammiin johtavalla metsätiellä, ettei ihan ensimmäisenä käynyt mielessä nähdä pyöräilijöitä niillä seuduin! Hauskaa :) Lopulta oikea reitti löytyi ihan helposti ja saavuimme Piikstammin kanavalle ja riippusillalle. Siitähän piti tietysti mennä ajamalla yli ja viimeisen ylittäjän armoton osa oli todistaa kykynsä, kun kaksi virnuili valmiina vastarannalla. Hyvin siitäkin selvittiin :) Piikstammen kanavan syntyhistoria liittyy Kuusamojärven järven pinnan laskemiseen 1830-luvulla, joka mahdollistui kaivamalla kanava Joukamojärven ja Muojärven väliin Piikstammiin. Reissun alussa koukattu Kirkkosaaren lenkki liittyy tähän myös, kun saari syntyi tässä vedenlaskuprosessissa erinäisten lisäruoppausten myötä.

Hetken maisemien ihailun jälkeen oli aika keskittyä olennaiseen, eli tulistelemaan ja sapuskointiin. Tämänkertainen menyy sisälsi kahta erilaista makkaraa, eväsleipiä ja juomaa jos jonkinlaista. Poikien ilmeet olivat muikeat, kun kaivelin selkärepusta vohvelipakkauksen ja edellisenä päivänä vissypulloon tekemäni vanilijakastikkeen :) Tuntui maistuvan kaikille tämä jälkkäri!


Ajamalla yli, totta kait!

Pojat kävivät uimassa, kyllä tässä kuvasta Tinderit kävisivät kuumana!

Ei tarvinnut kauaa ihmetellä näiden kanssa.

Rikollisen hyvää! Toimii myös kotioloissa, kun laittaa hetkeksi leivänpaahtimeen. Kokeilkaapa, lisukkeenahan menee ihan mikä vain. Jäätelö, kermavaahto ja marjat...


Piikstammi on kalamiesten lempipaikkoja, eikä ihme. Pientä kalanpoikasta oli todella paljon ja niiden perässä tulevat isommatkin.

Joukamojärvi pilkistää salmen takana.

Syöntien ja uintien jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Takana oli kuitenkin vasta n.47km pätkä ja edessä oli jonkin verran enemmän. Jalat tuntuivat hivenen oli raskailta tauon jälkeen ja ensimmäinen kymppi ajettiin nätisti koneita käynnistellen. Muistelimme edellistä reissua ja sen hapokasta vauhtia Tauriaisesta Kärpänkylään. Nyt mentiin sopivaa tahtia ja kroppa heräsi jälleen toimimaan. Tien pinta muuttui raffimmaksi Nännänvaarantieltä lähtien aina Kärpänkylän ohi. Tien perusparannustyöt olivat käynnissä ja pinta oli sen myötä vähän rouheahko. Mutta hyvin sitä pystyi ajamaan, ei sillä.


Kaukana kaikesta, Nännänvaarantiellä kohti Koppeloperää ja edelleen Kärpänkylää.

Joonas graindaa Pelago Sibbollaan


Kärpänkylän jälkeen jatkettiin Nevalan suuntaan, josta Kivirannalle ja Pukarin vieressä kulkevalle rajatielle. Perinteinen leivänsyöntitauko kuului ohjelmaan. Jatkoimme Kivijärven savuilta Taipaleen sillalle, jossa pojat täyttivät juomapulloja.




Mika ja upea Kongan mittojen mukaan tehty randonneur-pyörä. Tältä se näyttää, kun mitat ovat just eikä melkein. Iso mies, iso pyörä mutta hallittu kokonaisuus.

Ja maan!


Pukarin eteläpuolisen Huutoahon kannaksella sijaitseva torni, rajavyöhykkeellä.


Sään pieksemä kohtaamispaikan merkki



Juomapullojen täyttöä Taipaleenkoskella

Matka jatkui kuvan risteyksestä oikealle kohti Kuusamoa.

Tästä alkoi varsinainen paluumatka. Itärajan kierros oli tehty ja nyt lähdettiin jatkamaan kohti Kirpistöä ja Heikkilää. Mittarissa oli suurin piirtein 80km ja entisen merenpohjan miehet alkoivat myöntämään, ettei pohkeissa ole enää ihan parhaat napsut jäljellä. Eikä ihme, sillä takana oli kuitenkin jo paljon kiivettyjä nousuja, joskin edessä oli vielä lähes yhtä paljon. Mutta meillähän ei ollut mikään kiire ja jatkoimme rauhallisen rennolla ajotahdilla. Kirpistön seudulta eteenpäin ajeltiin vielä voimissaan olevien asutusten läpi. Kuusamolaisia maalaismaisemia parhaimmillaan.

Vähitellen noustiin Kirpistöltä Pikku-Kiitämän rantaan ulottuvalle harjutieosuudelle, jossa oli taas mukava ajaa, väliin kiiveten kipakkaa nousua ja sen perään viilettäen vauhdikkaita alamäkiä. Päivän sää ei olisi voinut olla parempi. Tuulta ei ollut nimeksikään, eikä sen myötä tullut minkäänlaista lisävastusta ajamiseen. Lämpötila oli yhä lähellä kahtakymppiä ja aurinko paistoi välillä pilviharson välistä.

Perusparannustöiden myötä osa teistä oli hivenen karkeammassa pintakunnossa.

Sileämpää torpparin asfalttiakin riitti.

Pyöräiljän elämä on usein pelkkää alamäkeä!

Hanaa! Joonas nautti vauhdikkaista alamäistä!

Niin saavuimme Pikku-Kiitämän rantaan, jossa pidimme viimeisen evästauon. Upea sinitaivas horisontin kumpupilvineen kohosi upean järven yllä. Silmä lepäsi maisemassa. Vasemmalla Sonnisaari (tuttu oululainen olutpanimo muuten!), keskellä Pyöreäsaari ja oikealla Karankaniemen kärkeä.

Sonnisaari, Pyöreäsaari ja Karankaniemi Pikkukiitämän maisemassa



Kertakaikkisen rentouttavaa ja akkuja lataavaa hommaa. Mutta istumalla ei matka joutunut ja lähdimme viimeiselle etapille. Kirpistöjärven ja Kiitämän välille ruopatun Heikkilän kanavan ohi Heikkilän kylään, jossa laitumella olleet lehmät katselivat meitä kiinnostuneina.

WTH? Pyöräilijöitä?

Eikä aikaakaan, kun sadan kilometrin rajapyykkikin tuli täyteen. Vielä oli jonkin verran edessä. Pikku-Säynäjän jälkeen koetti pitkä jontonousu. Pitkäojelmus nimeltään. Pohkeet saivat kuritusta. Ajoin nousun suurimmalla vaihteella ja putkelta jyhkien.

Säynäjään kun ei pääse nousematta. Riekintien puolella on useampia huomattavasti pistävämpiä ja jyrkkiä kynnyksiä. Kuusamo GT-kuskit tietävät. Pitkäojelmus on niihin verrattuna helppo, eritoten nyt, kun vastatuulikaan ei ollut riesana. Säynäjän asutusten jälkeen saavuimme Hangasjärventielle, asfaltin reunaan. Soran murskaus oli ohi. Nousumetrit ja kilometrit olivat tehneet sen verran tehtäviänsä, että Saapungin lenkki päätettiin jättää välistä ja ajeltiin suoraan kotiin. Mutta viimeiset riemut syntyivät Hangasjärventien vauhdikkaissa alamäissä. Joonas oli ihan liekeissä, kun sai tintata alamäkiin kunnon vauhdit. Ei kuulemma ollut ketju monesti pienimpiä rattaita hyväillyt Oulun maisemissa. Nii-in, kyllä meidän kuusamolaisten pitää olla tyytyväisiä saadessamme ajaa vaihtelevilla teillä. Niin vain päivä tuli päätökseen ja kolmikko kurvasi takaisin Pirttilän portinpielestä pihaan. Vajaat 6h ja 122km tuli päivän kiepiksi. Hieno reissu, jonka voi uusia milloin vain!


Pyöräily on parasta hyvässä seurassa. Soratiepyöräily vielä parempaa ystävien kesken!